Antisemitismi juutalais­vastaisuuden osana

Seppo Jyrkinen, 8.3.2015

Antisemitismi-termiä käytetään joskus eräänlaisena yleissanana, jolla tarkoitetaan kaikenlaista juutalaisiin kohdistuvaa negatiivista suhtautumista. Tällainen kuitenkin hämärtää asioiden ymmärtämistä asettaessaan satunnaisen suunsoiton ja jopa taloudellisen kilpailun samaan kastiin holokaustin kanssa.

Tässä artikkelisarjassa "juutalaisvastaisuus" on yleistermi, "antisemitismi" on osa sitä ollen sisällöltään jyrkempi. Analyyseissä on toki muistettava, että rajakohta on usein veteen piirretty viiva.

Antisemitismi, syrjintä ja huonot käytöstavat

Antisemitismi

Antisemitismi tarkoittaa
- juutalaisen pitämistä alempiarvoisena ihmisenä, sekä
- juutalaiselle aiheutuvan vahingon hyväksymistä tämän juutalaisuuden perusteella.

Tämän mukaisesti antisemitismi on asenne, eikä se edellytä tekoja. Tällaiseksi voidaan nimetä mm

väkivalta, sillä uhkaaminen, tai sen käytön suunnittelu

nöyryyttävä lainsäädäntö ja viranomaiskäytännöt (Ruotsin arjalaistodistukset)

juutalaisvastaisuuden avoimet ilmaisut (kalstalaisten ja muun radikaalin oikeiston toiminta)

kansanperinne ja taide, joka esittää painotetusti juutalaiset kielteisessä valossa (Venetsian kauppias)

hädänalaisen ihmisen auttamatta jättäminen tämän juutalaisuuden vuoksi (pakolaiset Hitlerin vallan aikana)

Yritysmaailmassa normaali taloudellinen kilpailu sen sijaan ei ole antisemitismiä, vaikka kilpakumppanina olisikin juutalainen. Jokaisella kauppiaalla, myös kristityllä ja ateistilla - sekä juutalaisella - on oikeus kilpailla paikasta auringossa. Maahanmuuttokysymyksissä yleisesti esiintyvä huoli oman elinkeinon säilyvyydestä ei myöskään ole antisemitismiä, mikäli huoli on aitoa.

Syrjintä

Halu pitää etäisyyttä juutalaisiin heidän juutalaisuutensa vuoksi, mutta ilman vahingoittamisen tarkoitusta.

Tähän kategoriaan kuuluu juutalaisten karttaminen. Normaalioloissa maahantulon epääminen juutalaisuuden perusteella on syrjintää, mutta "Kristalliyön" ja muiden juutalaisvainojen ollessa yleisessä tiedossa, on juutalaisten maahantulon ehkäisy nimenomaan juutalaisuuden perusteella ollut antisemitismiä.

Juutalaisten kauppaliikkeiden välttäminen on syrjintää, välttämiseen yllyttäminen sen sijaan antisemitismiä ja välissä veteen piirretty viiva.

Myös juutalaiset harjoittivat syrjintää vastustaessaan avioliittoja ei-juutalaisten kanssa. Tammikuussa 1944 satakunta juutalaisäitiä otti yhteyttä Helsingin juutalaisen seurakunnan hallintoneuvostoon: "Äidit toivoivat myös, että seka-avioliittojen estämiseksi keksittäisiin jotain." (Taimi Torvinen, Kadimah. Suomen juutalaisten historia, s157)

Syrjinnällä on biologinen tausta, jota pienten lasten kohdalla kutsutaan vierastamiseksi. Kielteiseksi koettua syrjintää kutsutaan rasismiksi, josta on tullut inflaatiosta kärsivä muotisana. Avioliittomarkkinoilla ikään ja ulkonäköön pohjautuva syrjintä on yleisten eettisten normien perusteella hyväksyttävää.

Huonot käytöstavat

Huono käytös, jolla ei ole sen suurempaa tavoitetta.

Jutkuksi nimittely ja muu harkitsematon käytös, joka on satunnaista. Huomenna ei enää muisteta tai korkeintaan hävettää. Tähän kategoriaan kuuluvat myös koulukiusaamiset ja muut vastaavat.

Huonot käytöstavat eivät sinällään ole juutalaisvastaisuutta, mutta systemaattisesti harjoitettuna ne sitä ovat.

Valtiollisen poliisin asiakirjoissa esiintyy "jutkuiksi" nimittelyä, kuten myös muiden kansallisuuksien epäasiallista nimittelyä. Maskuliinisessa ympäristössä (poliisi, armeija ja yleensä "miesporukat") epäasiallinen kielenkäyttö on yleistä, niin sodan aikana kuin tänäkin päivänä. Valpo joutui toistuvasti tekemisiin nimenomaan tiettyjen juutalaispakolaisten kanssa, ei keskivertopakolaisten. Tällöin yksilöä tai pientä ryhmää kuvattiin suuremman ryhmän nimikkeellä, mikä on ammatillisesti erittäin virheellistä ohjatessaan stereotyyppiseen ajatteluun.

Virallinen määritelmä

Edellä esitetyt määritelmät ovat tämän artikkelin tekijältä. "Virallisena" voitaneen pitää (Eero Kuparinen, Antisemitismin musta kirja, s9):

"Feinin mukaan antisemitismi tarkoittaa juutalaisia kohtaan kollektiivisesti tunnettujen latenttien ja kestävien vihamielisten käsitysten rakennetta, joka ilmenee yksilöissä asenteina ja kulttuureissa myyttinä, ideologiana, kansanperinteenä ja kuvitteluna."

Juutalainen Valpon ja armeijan asiakirjoissa

Kansallisuus, rotu tai uskonto

Ennen toista maailmansotaa "rotutieteet" olivat yleisiä ns sivistyneissä länsimaissa ja muutkin kuin natsit saattoivat pitää juutalaisuutta rotuna. Rotuajattelu ei ollut sidoksissa puoluekantaan ja myös Suomessa sitä harrastettiin sekä poliittisessa vasemmistossa että oikeistossa. Ihmisten määrittäminen juutalaiseksi hänen vanhempiensa tai isovanhempiensa juutalaisuuden perusteella kertoo ruotsalaisviranomaisten rodullisesta ajattelusta.

Sanalla juutalainen (myös mooseksenuskoinen ja mooseksenuskolainen) voidaan tarkoittaa kolmea eri asiaa:

kansallisuutta (yleinen juutalaisten itsensä keskuudessa),

uskontoa, tai

rotua.

Sana "juutalainen" kuvaa henkilön kansalli­suutta

Pääartikkelin yhteydessä on mainittu 150 nimen luettelo Ruotsiin siirrettävistä pakolaisista. Oheisesta kuvasta näkyy, että luettelossa sana "juutalainen" on rinnastettu sanaan "tshekki", mikä tarkoittaa, että luettelon laatineen Valpon virkailijan, G.Lundyscheffin, silmissä juutalaisuus on tarkoittanut kansallisuutta.

Kansalaisuutensa menettäneet

Natsi-Saksa mitätöi Itävallasta poistuneitten juutalaisten kansalaisuuden. Tämän jälkeen pakolaisjuutalaiset ovat olleet joko

entisen Itävallan kansalaisia,

kansalaisuudettomia, tai

juutalaisia.

Jokaista kolmea termiä esiintyy tuon ajan asiakirjoissa eli ilmeisesti 1930 ja -40 lukujen taitteessa yksittäiset virkamiehet ovat olleet ilman ohjeita ja tehneet henkilökohtaisia ratkaisuja lomakkeita täyttäessään.

Sotavangit

Sotavanki­kortti; tässä tapauksessa vanki on ollut venäläinen

Juutalainen-termi tulee esiin myös sotavankien kohdalla. Vankileireille viedyt puna-armeijalaiset toimitettiin Suomen Punaisen Ristin edustajan puheille, joka täytti jokaisesta vangista 3 sotavankikorttia. Vangeilta kysyttiin omaistietojen lisäksi myös kansalaisuutta, jolloin osa on ilmoittanut olevansa juutalainen (tai venäläinen, mordvalainen, komi...), mikä on merkitty sotavankikorttiin kohtaan 6.

Stalinin Neuvostoliitossa sekä uskonnot että kansallisuudet pyrittiin hävittämään, joten voidaan olettaa, että osa juutalaista uskontoa tunnustaneista ei ole uskaltanut ilmoittaa itseään juutalaiseksi. Tätä tukee se seikka, että sotavangeista alle 1% ilmoitti olevansa juutalainen, kun Neuvostoliiton asukkaista heitä oli vajaat 2%. Tosin joukko-osastot perustettiin paikallisesti ja Neuvostoliiton voimakkain juutalaisalue oli Puolan seutuvilla.

Sana "juutalainen" alleviivattuna Valpon asiakirjassa

Valpon arkistosta löytyy nimiluettelo, jossa tietoja 19 henkilöstä. Otsikkona on "Ote Valtiollisen poliisin pidätettyjen luettelosta, ajalta 26/10 - 6/11 - 42." Tässä kaksisivuisessa asiakirjassa sana juutalainen on alleviivattu punaisella, joskaan kaikkia juutalaisia ei ole juutalaisiksi nimetty.

Sen lopussa on laatimispäivämäärä 22/10-47 mikä kertoo, että sekä asiakirja että alleviivaukset on tehty vasta sodan jälkeen punaisen Valpon toimesta.

Kyseessä ei ole asiakirjan kopio, vaan asiakirjasta tehty ote. Alkuperäisestä asiakirjasta ei ole tietoa; se on kadoksissa punaisen Valpon jäljiltä ja käyttötarkoitus tuntematon.

Sana "juutal." alleviivattu punaisella useissa kohdin
Asiakirja on laadittu vasta sodan jälkeen 1947
Seppo Jyrkinen - palaute ät jyrkinen.fi