JR4:n riveissä 1942

Erkki Jyrkisen sotapolku

Sotaa Itä-Karjalassa

tuhottu panssarivaunu

Erkki Jyrkisen uusi yksikkö 30.12.1941 lähtien oli Punamustarykmentti JR4:n III pataljoonan toisen komppanian I joukkueen 1. ryhmä. Siirto JR4:ään tapahtui Suurlahden taisteluitten aikana.

Vuodenvaihteessa 1941-1942 täydennyksiä saanut III/JR4 vaihtoi takaisin eteen entiselle lohkolleen. Paria päivää myöhemmin venäläiset aloittivat Krivin lohkolla hyökkäyksen ja saman tien se alkoi myös Maaselän-Suurlahden alueella. Schpal-metsikön hallussapidosta taisteltiin useaan otteeseen.

suurlahti
Suurlahden kylä jäi keskelle rintamalinjaa ja lahden rannalla taisteluja käytiin paikka paikoin talo talolta.

Naapuripataljoonan (II) sotapäiväkirjan mukaan tappiot 10vrk aikana olivat 60 miestä, joista 10 kaatunutta ja kaksi miestä tuli melkeinpä mielipuoleksi.

Rykmentin sotapäiväkirja 14.1.1942 Toissapäivänä Schpal-metsikön edustalla ammutut 30 ryssää on todettu merimiehiksi puvuista ja henkilökorteista päätellen. Isäni kommentti jalkaväkeen komennetuista merimiehistä TV-dokumentin ääressä: Ne tul päälle ko pirut. Ne piti ihan tappaa!

Raskaat taistelut tuottivat uudenlaisia vaikeuksia. Sotapäiväkirjan kertomaa 15.1.1942 klo 4,50: Majuri Alftanin mukaan on osa Kevyt osasto 9:n reserviläiskomppaniasta kieltäytynyt lähtemästä rintamalle, joten suunniteltu vaihto Holopaisen lohkolla ei ole voinut tapahtua. Lieneekö kyseessä ollut vain pahanlainen väärinkäsitys, koskapa kolme tuntia tämän jälkeen on merkintä: Kieltäytyneet (33) ovat lähteneet rintamalle.

palava-talo
Vastustajan hallussa olleet talot pyrittiin tuhoamaan polttopulloin ja pst-kiväärien laukauksin.
kaatunut
Suomalainen kaatunut. Vihollisen kaatuneilta otettiin varusteita molemmin puolin rintamalinjaa.

Saman päivän iltana rykmentti päätti luopua Schpal-metsiköstä. Syyt: kehnot asemat, liiallinen verenvuodatus ja ennen kaikkea se, että 1 yksikkö saadaan reserviksi. – Vihollinen ei heti huomannut asemien tyhjenemistä, vaan kohdisti metsikköön tulitoimintaa. Suomalaiset lähettivät useampana yönä pienen partion tutkimaan tilannetta, ja asemat tyhjiksi todettuaan, ne ampuivat vihollista ylläpitäen mielikuvaa metsikön miehityksestä.

Sotapäiväkirja 9.2.1942 Propsipinot muodostavat viholliselle erinomaisen suojan. Tarvittaisiin jatkuva raskaan tykistön tulta sekä paloammuksia. Muutoin vihollisen karkottaminen olisi vaikeata. Kahta päivää myöhemmin vihollinen irtaantui asemistaan sytyttäen propsipinot tuleen.

suurlahtea
Lahden takana venäläisiä oli asemissa puutavarapinojen suojassa.

T-34 vaunun tuhaominen

Suomalaisten hallussa ollutta Suurlahden kylää vastaan oli tammikuun alussa hyökännyt 8 T-34 ja 2 kevyttä panssarivaunua. Yksi kevyt vaunu saatettiin liikuntakyvyttömäksi, 3 raskasta tunkeutui kylään saakka. Iltaan mennessä 5 vaunua oli jo tuhottu. Seuraavana päivänä T-34 vaunuista 2 tuhottiin ja 4 saatettiin liikuntakyvyttömiksi. Eli 10 vaunusta 7 pois pelistä, ilmeisesti I pataljoonan toimesta.

tuhottu panssarivaunu
Todella lujahermoinen mies saattoi mennä 10kg trotyylipanoksen tai polttopullon kanssa kosketusetäisyydelle vaunusta.

Uudet T-34 vaunut olivat hyvin panssaroituja: suomalaisten käyttämä 37mm:n pst-tykki sai ampua 23 kertaa, ennen kuin vaunu pysähtyi (ei välttämättä kuvassa oleva vaunu).

sotapäiväkirja
Sotapäiväkirja 10.2.1942 kertoo laukausten määrän.
sotapäiväkirja
Sotapäiväkirjan 11.2.1942 tietojen perusteella vaunu on T-34.

Maasto saattoi kuitenkin olla tykkejä mahtavampi: yksi hyökkäysvaunu ajoi suohon juuttuen siihen ja kahta päivää myöhemmin se räjäytettiin. Panssarimiinoissa oli "vahvennus"; ilmeisesti ylimääräistä trotyyliä miinan alla. Jopa it-tykki haettiin apuun, mutta se ei kuitenkaan panssareita ampunut.

Sodan aikana kirjoitettu taisteluraportti

Ote kapteeni K. Karttusen JR4: esikunnassa laatimasta raportista "Selostus Suurlahden kylän valtauksesta 5.2.42":

"Majoituspaikkoina vihollinen käytti taloja, kunnes se oman tykistötulemme vaikutuksesta ryhtyi kaivamaan korsuja - etupäässä rakennusten alle käyttäen kivijalkoja suojanaan. Rakennusten läheisyyteen vihollinen rakensi pesäkkeitään ja ympäröi koko kylän miina- ja ansakentillä (2.Pion.P 22:n päällikön arvion mukaan n. 2000 miinaa). Vihollinen käytti myös hirsillä vahvistettuja rakennuksia pesäkkeinään ampuen ikkunoista.
Suurlahden kylän valtaus todisti, kuten niin monta kertaa aikaisemmin, että vihollista ei saa pois pesäkkeistään ennen kuin se lähitaistelussa tuhotaan. Pako ei näytä tulevan kysymykseen. Vihollisella on ihmeteltävä sitkeys ja taito pysytellä näkymättömissä pesäkkeissään kauankin aikaa - huolimatta ankarasta pakkasesta. Kuvaava vihollisen sitkeydelle on, että 7.pv valtauksen jälkeen tapasivat I/JR4:n miehet 3 vihollista erään rakennuksen alle rakennetusta korsusta. Viholliset olivat olleet piilossa samatta ruokaa ja juomaa.

Sotapäiväkirjoissa ja sodanaikaisissa raporteissa huomiota herättää niiden asiallisuus ja kunnioitus vihollista kohtaan. Toinen huomiota herättävä seikka on, että niistä puuttuu miltei kokonaan tämän päivän "tutkijoitten" julistama ryssänviha ja Suur-Suomi paatos. Raportti kokonaisuudessaan: sivu 1sivu 2sivu 3sivu 4sivu 5

Maaliskuun alussa tuli kaivattu tieto, että JR4 siirtyy reserviin, jota kestikin sitten peräti kaksi kuukautta. Reservissä olo tarkoitti jatkuvaa koulutusta aina sulkeisjärjestystä myöten.


Siirto Syvärille kesäkuussa 1942

Taistelut Itä-Karjalassa olivat 8. divisioonan osalta päättyneet ja se siirrettiin toukokuun alkupuoliskolla Syvärille.

Winellin divisioona korvasi suomalaisten lohkolla rintamavastuusa olleen saksalaisen 163.D:n. Saksalaisten suunnitelma Leningradin täydelliseksi saartamiseksi oli vesittynyt eikä saksalaisdivisioonalla, jonka olisi pitänyt hyökätä Syväriltä etelään, ollut enää käyttöä Laatokan rantamaisemissa.

Isäni rykmentti JR4 otti 12.5.1942 rintamavastuun saksalaiselta JR307:ltä. Olosuhteet olivat surkeat. Keväällä tulvavesi nousi korsuihin, jotka saksalaiset olivat rakentaneet, usein varsin heiveröisestä materiaalista. Alue oli suomaastoa ja Syvärin jopa 1,5m pinnankorkeuden vaihtelut näkyivät sekä taisteluhaudoissa että korsuissa. Taisteluhautoja sortui satojen metrien matkoilta. Vaikeiden olosuhteiden vuoksi osa korsuista jouduttiin rakentamaan uudestaan, nyt maan päälle.

juoksuhauta
Kuraojalta näyttävää juoksuhautaa Syvärillä kesäkuussa 1942 ja vesi tulvi myös korsuihin. Asemat oli paikoin rakennettu suolle.

Kahdeksanteen divisioonaan kuuluneessa JR24:ssä, JR4:n naapurirykmentissä, taisteli huomattavan paljon Suomen armeijan juutalaisia. Syvärillä he kohtasivat saksalaisia sotilaita ja tapaamiset olivat asiallisia molemmin puolin. Tämä on jälkeenpäin herättänyt ihmetystä, koska kaikissa muissa maissa saksalaiset suhtautuivat juutalaisiin vihamielisesti.

Asemasodan hiljaiseloa

Sotapäiväkirjan kertoman mukaan sodankäynti Syvärillä oli melkoisen rauhallista "vihanpitoa"; muutama tykistökranaatti tai tarkka-ampujan luoti silloin tällöin. Loppuvuodesta rykmentti määrättiin divisioonan reserviksi.

osasto-teltoilla
Osasto teltoilla; mahdollisesti pieneksi kutistunut komppania.

Toki partiovaara oli olemassa. Kesällä 18.6.1942 tuli ilmoitus divisioonan esikunnasta:

"Kinkijeva Rutsista pohjoiseen pidätettiin eilen suomalaiseen sotilaspukuun pukeutunut nainen, joka kuuluu Laatokan rannikolle 13.6. maihin laskettuun 8-henkiseen (7 miestä + 1 nainen) partioon. Aseistus: 2 konepistoolia + 6 saksalaista kivääriä + 2 käsikranaattia. Varustus: kaikilla suomalaiset sotilaspuvut. Tehtävä: liikenteen tiedusteleminen teillä ja Muurmannin radalla. Partiolla radio, mutta vangittu nainen väittää olevansa ainoa radisti. Partion johtaja: kersantti Takmatshev. - - Eilen tapettiin Karjalan ja Sammatuksen välillä 2 omaa miestä pistimellä (pää toiselta miltei irti ruumiista). Luultavaa, että partio jatkaa matkaa itään."

JR4 vuoden 1943 alkupuoliskolla

Yleisin maininta isäni "sotapäiväkirjassa" on se sotilaalle kaikkein tärkein asia: lomat. Helmikuussa 1943 hänellä on ollut normaali 12 vrk loma.

kenraali-winell
Kenraali Winell menehtyi sydänkohtaukseen 9.1.1943.
kenraali-palojarvi
Kenraalimajuri Palojärvi otti 8.D komentoonsa.

Myös pienempiä viskaaleja vaihdettiin: 15.3.1943 JR4 komentajaksi tuli eversti Simelius.

Ampumataito on ollut hyvä. Vaikka hän oli sotatoimissa virallisesti pikakivääriampuja, niin lopputalvesta 1943 lukee päiväkirjassa Ammuin joukkueen parhaan tuloksen konepistoolilla.

Kevään 1943 merkinnät ovat kovin lyhykäisiä: 24.3.43 venäläisten tähän saakka kovin kranaattikeskitys asemiimme Syvärillä. 28.3.43 iivanat vähän törmäilivät. 7.4.43 iivana tuli yli Syvärin puolellemme antautuen vangiksi, noin klo 10.00 aikaan. 13.4.43 jäät lähti Syväristä asemiemme edestä.

Kesäkuussa 8.D luovutti asemansa Laguksen panssaridivisioonalle ja siirtyi Mäkriänjärven lähellä olleeseen Korteslammen varuskuntaan telttamajoitukseen. Reservissä olleet kävivät myös mottimetsällä ja rakensivat asevelitaloja. 2.8.43 lähdimme mottimetsään ja kaverikseni tuli alikersantti Auli Aaltonen. 6.8.43 tulin mottimetsästä pois.

asevelitalo
Sota-ajan vapaaehtoistyötä: rintamilla rakennettiin asevelitaloja kotinsa menettäneille.
uimalaitos
Uimalaitos. Joukkojen viihtyisyydestä pyrittiin huolehtimaan.

Asemasodan aikana kiinnitettiin runsaasti huomiota takalinjan korsujen viihtyvyyteen jopa niiden lujuuden kustannuksella.

komentokorsu
8.divisoonan komentokorsu.
kirjaamo
Kirjaamo on kuin taideteos.
Seppo Jyrkinen - palaute ät jyrkinen.fi