Ministeri K. A. Fagerholm ja erouhkaus

Seppo Jyrkinen, 22.02.2015

Useissa lähteissä kerrotaan, että juutalaispakolaisista käydyn keskustelun yhteydessä marras-joulukuun 1942 vaihteessa ministeri Fagerholm olisi uhannut erota hallituksesta. Tätä asiaa on varsinkin vanhemmassa lähdekirjallisuudessa käsitelty yleisesti totena.

On kuitenkin syytä asettaa eroasia kyseenalaiseksi siinä muodossa, kuin mitä Fagerholm omissa muistelmissaan esittää.

Kaksi erilaista tapahtumakuvausta

Vuoden 1942 eroasiasta ei ole esitetty dokumentteja ja yleisin versio pohjautuu Fagerholmin omiin muistelmiin. Muistelmissa esitetyn kuvauksen lisäksi tunnetaan kuitenkin toinen Fagerholmin oma lausunto, jonka hän antoi pian sodan jälkeen Valpon kuulusteluissa Anthonin oikeudenkäyntiä varten.

Näissä kahdessa Fagerholmin omassa lausunnossa on voimakas ristiriita. Fagerholmin omissa muistelmissa keskustelukumppani on presidentti Ryti, mutta Valpon kuulusteluissa pääministeri Rangell. Ainoastaan toinen versio voi pitää paikkansa.

Fagerholmin muistelmat 1977, s139: keskustelu Rytin kanssa

Versio 1: Muistelmat vuodelta 1977: K. A. Fagerholm, Puhemiehen ääni, s139: "Mutta todella musta sisäministeri Horelli oli aivan toista maata. Syksyllä 1942 kävi ilmi, että hän oli luvannut luovuttaa joukon juutalaispakolaisia saksalaisille ja me sosialidemokraatit nostimme hallituksessa hirmuisen äläkän. Mutta Horelli voitti hallituksen istunnossa. Minä menin virkahuoneeseeni, kirjoitin eroanomukseni ja lähetin sen pääministerille samana päivänä 3. marraskuuta 1942. Vähän myöhemmin soitti presidentti Ryti Tamminiemestä ja kysyi oliko minulla aikaa illalla saunoa hänen kanssaan, ja minulla piti tietenkin olla. Ryti ei alkuunkaan halunnut hyväksyä eroanomustani... Näissä oloissa en halunnut pitää kiinni eroanomuksestani, joka oli jo herättänyt melkoista huomiota."

Valpon kuulustelut: keskustelu Rangellin kanssa

Versio 2: Valpon kuulustelu­pöytäkirja heti sodan jälkeen: Arvo Anthonin syyteaineisto, s34-35: "Kun allekirjoittanut ei katsonut voivansa olla jäsenenä hallituksessa, joka salli poliittisten tai rotupakolaisten massakarkoituksen, menin valtioneuvoston istunnon jälkeen huoneeseeni ja kirjoitin eroanomukseni "ottaen huomioon valtioneuvoston juuri tekemän päätöksen" ja lähetin sen pääministeri Rangellille. Hän kutsui minut luokseen hetken kuluttua ja ilmoitti, ettei juuri tehtyä päätöstä saa tulkita pakolaiskarkoituksen myöntämiseksi. Oli kuitenkin, hallituspulan estämiseksi, ollut välttämätöntä antaa sisäasiainministerin muodollisesti voittaa, mutta että pakolaisia ei luovutettaisi Saksalle. Rangell sanoi edelleen, että koko asia tutkittaisiin uudelleen yksityiskohtaisesti ja käsiteltäisiin tarkasti. Niinollen hän pyysi minua peruuttamaan eroanomukseni, minkä teinkin. Mikäli muistan, ei asiaa kuitenkaan useampaa kertaa hallituksessa käsitelty,..."

K.-A. Fagerholm ja Väinö Tanner

Fagerholmin oman kuvauksen mukaan "...menin valtioneuvoston istunnon jälkeen huoneeseeni ja kirjoitin eroanomukseni ".

Ministerin ero hallituksesta on todella merkittävä asia, ja siitä keskustellaan oman puolueen puheenjohtajan kanssa etukäteen, ellei tarkoituksena ole tehdä täydellistä välirikkoa omaan puolueeseen.

Tannerin sivuuttaminen on toki ollut mahdollista, mutta ei uskottavaa. Epäuskottavuutta lisää erityisesti se, että Fagerholmia oli odottamassa poliittinen palkinto, Alkoholiliikkeen jakelutoimen johtajan virka, mikä edellytti käytännössä myös Tannerin hyväksyntää.

Tanner, Rangell, Ryti

Mikäli Fagerholm olisi todellakin uhannut selväsanaisesti erota hallituksesta, se olisi säikähdyttänyt muut hallituksen jäsenet, sillä hallituksen hajoaminen sodan aikana olisi vaarantanut koko maan tulevaisuuden. Fagerholmin muistelmien mukaan eroasia "...oli jo herättänyt melkoista huomiota." Asian olisi siten pitänyt jäädä jokaisen siitä kuulleen mieleen aivan kuten Horellinkin erouhkaus on jäänyt.

Näin ei kuitenkaan ole asianlaita: joko muut eivät tunne asiaa lainkaan tai se on mainittu ohimennen.

Väinö Tanner, Valpon kuulustelupöytäkirja 9.2.1948: "Ministeri Fagerholmin mahdollinen eroaminen tämän karkoitusasian yhteydessä oli kuultavalle [Tannerille] aivan tuntematon."

J.W. Rangell, Valpon kuulustelupöytäkirja 9.2.1948: "Mitä taas ministeri Fagerholmin eroamiseen tämän jutun yhteydessä tulee, kuultava [Rangell] kertoi muistamansa mukaan Fagerholmin vain ohimennen hänelle sellaista maininneen, ilman että asiasta jälkeenpäin olisi ollut enempää puhetta. Kuultava ei voinut enää muistaa oliko Fagerholm jättänyt kirjallista eroanomusta, ja tapahtui koko tämä asia niin ohimennen, että tuskin toiset ministerit sitä huomasivatkaan."

Risto Ryti, Valpon kuulustelupöytäkirja 7.11.1947: "Jälkeenpäin oli kuulusteltava [Ryti] saanut kuulla, että Valtioneuvosto oli käsitellyt mainittua karkoitusasiaa luultavasti niinsanotussa "iltakoulussa", mutta minkälainen päätös asiasta oli tällöin tehty, ei kuulusteltava enää jaksa muistaa." - Tässä kuulustelussa Ryti ei mainitse Fagerholmin eroasiaa eikä väitettyä tapaamista hänen kanssaan.

Kolmen eri henkilön todistus on samansuuntainen. Tannerin kertoman mukaan eroasia oli hänelle tuntematon vielä 1948, joten se ei todellakaan ole herättänyt "melkoista huomiota". Mikäli Fagerholm olisi jättänyt kirjallisen eroanomuksen ja sen jälkeen vielä keskustellut Rangellin kanssa, olisi se aivan varmasti jäänyt tämän mieleen. Ryti puolestaan ei edes mainitse asiaa.

Jälkireaktiot puutuvat

Fagerholmin muistelmien mukaan ministeri Horelli olisi ollut epärehellinen presidentti Rytiä, Väinö Tanneria ja koko muutakin hallitusta kohtaan.

Asiaan ei hallituksessa palattu

Mikäli ministeri valehtelee asiassa, johon liittyy kaksi erouhkaustakin, niin silloin siitä seuraa jonkinlainen "jälkipyykki". Fagerholm ei kuitenkaan ottanut asiaa jälkeenpäin esille saatuaan tietää karkotuksen tapahtuneen, vaikka se peräti antoi hänelle perusteen erouhkauksen toteuttamiseen. Hän ei esittänyt edes suullista vastalausetta.

Reaktion puuttuminen kertoo, että jompikumpi, joko eroasia tai karkotus, on sittenkin ollut Fagerholmin silmissä vähäpätöinen seikka sodan aikana.

Tieto holokaustista

Sekä Tannerin että Fagerholmin kuulusteluissa mainitaan juutalaisia uhkaavasta hengenvaarasta Saksassa, mikä pitikin paikkansa. Kumpikaan ei kuitenkaan kertonut, millä perusteella he näin väittivät. Oliko heillä muita parempaa tietoa asiasta, vai perustuiko se pelkästään natseja kohtaan tunnettuun vastenmielisyyteen.

Em Valpon kuulustelussa sivuilla 2-3 lukee:

"Ent. ministeri Väinö Alfred Tanner, toisti aikaisemman kertomuksensa sekä uudelleen kuultuna ja kysyttäessä millä perusteella hän jyrkästi oli vastustanut juutalaisten karkoittamista selitti, että hän oli ollut aivan vakuuttunut siitä, että se olisi heidän tuhonsa."

Tannerin kuulustelu, 1. sivu
Tannerin kuulustelu, 2. sivu

Lainauksesta käy ilmi, että Tanner ainoastaan kertoi olleensa vakuuttunut juutalaisten tuhosta, mutta hän ei vastannut Valpon kysymykseen "millä perusteella".

Ruotsissa tiedettiin jo tuolloin, minkä kohtalon Saksaan lähetettävät juutalaiset kokisivat. On täysin mahdollista, että Ruotsin veljespuolueen kautta olisi tieto juutalaisten massamurhista tullut Suomen sosiaalidemokraattisen puolueen johtohenkilöille.

Summa summarum

Sodan jälkeen monet poliitikot halusivat sivuuttaa menneet ja esiintyä juutalaisten puolestapuhujina. Varsinkin juutalaisystävällistä imagoa rakentaneille sosialidemokraateille asia on ollut kipeä. Elokuussa 1938 Helsingin satamasta oli käännytetty 60 juutalaispakolaista Ariadne-laivan mukana, eikä ministeri Fagerholm - silloinkaan - asettunut pontevasti juutalaisten tueksi.

Johtopäätös
Fagerholmin sodanaikaisia eropuheita on pidettävä Rangellille osoitettuna puuskahduksena, närkästymisen osoituksena, eikä vakavalla mielellä tehtynä erouhkauksena.
Seppo Jyrkinen - palaute ät jyrkinen.fi