Kenraaleiden esiupseerikoulutus

Seppo Jyrkinen, 26.6.2017 (alk. 3.1.2016)
kaluunat

Sotienvälisenä aikana suomalaisia upseereita lähetettiin eri Euroopan maihin sotilasoppia hakemaan. Tämä analyysi koskee niitä 14:aa ulkomailla esiupseerikoulutuksen saanutta henkilöä, jotka Jatkosodan loppuun mennessä etenivät urallaan kenraaleiksi asti. Analyysin ulkopuolella ovat siten mm. ne upseerit, jotka ylennettiin kenraaleiksi vastan sotien jälkeen.

Armeijan ylimpiin johtotehtäviin ulkomailla koulituista kaksi kolmasosaa, 9 upseeria, suoritti opintonsa Ranskassa. Ainoastaan 2 haki sotilasoppeja Saksasta ja molemmat ennen Hitlerin valtakautta. Ylipäätään Saksan osuus näiden 14 korkea-arvoisen upseerin sotilasopinnoista 1920- ja 1930-luvuilla on ollut alle 15%.

Alemman tason sotilashenkilöiden kohdemaana Saksa oli sen sijaan erittäin merkittävä 1930-luvulla. Saksan armeijan taktinen osaaminen olikin erittäin laadukasta, minkä ansiosta se hallitsi taistelukenttiä toisen maailmansodan alkuvuosia.

Ulkomailla toteutetun esiupseerikoulutuksen perusteella Suomen armeija on ollut selvästi länsisuuntautunut, eikä suinkaan Saksaan päin kallellaan. Tosin vähäinen määrä puoltaa päätelmää, jonka mukaan Suomen armeija ei ollut kallellaan minnekään päin.

Esiupseerikoulutusta antaneet maat

Sotien välisenä aikana korkeamman tason sotilaskoulutusta haettiin neljästä eri maasta. Kaiken kaikkiaan 14 upseeria, joista kaksi kolmasosaa suoritti opintonsa Ranskassa.

Ranska: Airo, Gustafsson, Hanell, Heinrichs, Kekoni, Lundqvist, Martola, Oesch, Sarlin

Ruotsi: Heiskanen, Österman

Italia: Sihvo

Saksa: Palojärvi, Wallenius

Upseerivierailut ulkomailla

Samat neljätoista upseeria tekivät vähintään 83 ulkomaanmatkaa; monivuotisten opintojen lisäksi lyhyempiä opinto- ja tutustumismatkoja. Demokraattisten länsimaiden osuus matkakohteista oli 59%, mutta Saksan osuus vain 12%. Monivuotinen sotakorkeakoulussa opiskelu on tässä laskettu vain yhdeksi matkaksi.

Ranska: 25

Saksa: 10

Ruotsi: 9

Englanti: 7

Viro: 6

Puola: 5

Italia ja Latvia: 4

Sveitsi ja Unkari: 3

Tanska: 2

Hollanti, Jugoslavia, Kreikka, Tshekkoslovakia ja Turkki: 1

Hitlerin valtaantulon jälkeen vuodesta 1933 alkaen kyseiset suomalaisupseerit tekivät Saksaan vain 3 vierailua, kun eri Euroopan maihin tehtiin yhteensä 22 matkaa.

Koulutuksen tulokset

Esiupseerikoulutus mahdollisti upseerin etenemisen armeijan hierarkian ylimmille tasoille, aina kenraaleiksi asti. Ulkomailla tapahtuvaan koulutukseen valittiin kaikkein lahjakkaimmat upseerit, joiden oletettiin koulutuksensa jälkeen toimivan johtavissa asemissa Suomen armeijaa kehitettäessä. Teknisissä aselajeissa, etenkin ilma-aseessa, kehitys oli maailmansotien aikana todella voimakasta.

Koulutus on myös ollut tuloksellista. Ulkomailta oppia hakeneitten ja kenraaleiksi ylenneitten upseereiden nimet tulevat toistuvasti esiin Suomen sotahistoriassa. Erityisesti heitä palveli Päämajan ylimmässä johdossa suoraan Mannerheimin alaisina.

Ranskassa sotaopissa olleitten nimiluettelo on huomiota herättävä: Airo, Gustafsson, Hanell, Heinrichs, Kekoni, Lundqvist, Martola, Oesch ja Sarlin.

Myös Ilmavoimien hävittäjäkoulutus juontaa juurensa Ranskaan, josta sitä haki omalla kustannuksellaan Gustaf Magnusson. Tosin Magnusson ei ollut Ranskassa esiupseeriopissa ja kenraalin arvo hänelle myönnettiin vasta 1993. Lisätietoja Maanpuolustuskorkeakoulun toimittamasta Richard Lorenzin teoksesta "Iskuja ilmaan", joka on saatavissa pdf-julkaisuna.

Johtopäätöksiä

Saksan vähäinen osuus näkyy tendenssinä sekä esiupseerikoulutuksessa että kaikissa ulkomaanmatkoissa. Se on jatkunut samanlaisena myös Hitlerin valtakaudella; Saksan osuus on ollut 12%...15%.

Mikäli sotilaskoulutus olisi tehnyt ihmisestä "jonkin mielisen", niin Suomen armeijan johdon olisi pitänyt olla todella voimakkaan ranskalaismielistä. Mannerheim oli saanut sotilaskoulutuksensa Venäjällä ja palvellut Venäjää "parhaat vuotensa", mutta kun siellä valta vaihtui, hän ei suinkaan ryhtynyt kannattamaan bolsevikkeja!

Lähdeteoksissa esiintyy varsin usein väite jääkäritaustaisten upseereiden yleisestä natsimielisyydestä, mutta allekirjoittaneen silmiin ei ole tarttunut ainuttakaan konkreettista perustetta väitteelle. Yksittäisten henkilöitten poliittinen ajatusmaailma ei kuvaa armeijaa yleisesti. Saksan armeijan ammatillinen arvostus ja jääkäriperinteen vaaliminen ovat eri asioita kuin natsien poliittisen - varsinkaan suomalaisia halveksivan rotupoliittisen - aatemaailman hyväksyntä.

Aika monella tämän päivän suomalaisella on tyystin erilaiset muistot alokaskomppaniasta ja toisaalta Reserviupseerikoulusta. Oma alokasaikani oli Vekaranjärvellä ja kun armeijakavereita olen joskus tavannut, niin muutama sana on toki vaihdettu. En kuitenkaan osaa ajatella, että jos Vekaralle nimitettäisiin sadistinen komentaja, niin minä olisin jollain lailla hänen puolellaan.

Alokasaika kohdataan aikuistumisen kynnyksellä, sotakorkeakoulu aikuisena. Sotakorkeakoulu Ranskassa vaikutti upseerin maailmankuvaan voimakkaammin – ja ennen kaikkea myönteisemmin – kuin alokaskoulutus Lockstedtin leirillä keisarillisessa Saksassa. Varsin usein alokasaika jättää mieleen kitkerän jälkimaun, niin tuolloin kuin tänäkin päivänä.

Sen paremmin sotakorkeakouluopintojen, kuin ulkomaille suuntautuneiden opintomatkojenkaan määräkään, ei puolla väitettä Suomen armeijan ylimmän johdon saksalaismielisyydestä.

Mannerheimin ulkomaanmatkat

Mannerheim oli Venäjän vallankumouksen aikaan jo kenraali, eikä häntä lähetetty minnekään koulutettavaksi. Hän kuitenkin rakensi systemaattisesti kontaktiverkkoa vieraillen eri puolilla Eurooppaa. Kylpylämatkat Sveitsiin ovat hyvin tunnettuja, ja lentomatka sinne vaati välilaskua Saksassa. Mannerheim toimi myös Suomen hallituksen edustajana.

Winston Churchillin hän tapasi ainakin vuosina 1918, kaksi kertaa 1919, sekä myös 1935 ja 1936. Lisäksi hän vieraili Englannissa useasti tätä tapaamatta. Churchillin ja Mannerheimin ystävyyssuhteesta kertoo paljon se, että Mannerheimin arvosteltua Churchillin ensimmäistä maailmansotaa koskeneita muistelmia, tämä pyysi Mannerheimilta korjauksen, ja otti suomalaiskenraalin näkemykset huomioon kirjansa käännöksissä ja myöhemmissä painoksissa.

Saksassa Mannerheim kävi samoin puolenkymmentä kertaa tavaten mm Hermann Göringin 1934 sekä 1935 kahdesti ja 1937. Mahdollisesti myös 1938 Italiassa.

Lisäksi Mannerheim vieraili myös Ranskassa; hänen toinen tyttärensä asui siellä ja Mannerheim itse taisi erinomaisesti ranskan kielen. Ruotsissa hänellä oli runsaasti ystäviä ja sukulaisia.

Tässä on lueteltu niin Suomen valtion edustajana tehtyjä virallisia matkoja, yksityisvierailuja kuin päivällistapaamisiakin. Tiedot matkoista ovat esimerkinomaisia; täsmällisiä kuvauksia löytyy Mannerheim-elämänkerroista.

Esiupseeriopintoja ulkomailla

Alla olevassa luettelossa on mainittu asianomaisen henkilön kaikki opinnot ja vierailut ulkomailla. Myös osittaiset sotakorkeakouluopinnot on mukana.

Kenraali Aksel Fredrik Airo

kenraali Airo

Saint-Cyrin kadettikoulu Ranskassa 1920

jatko-opintoja sotakorkeakoulussa Ranskassa 1921

Kenraali Verner Gustafsson

kenraali Gustafsson

opintomatka Saksaan 1922

opintomatkat Englantiin, Tanskaan ja Ruotsiin 1924

valmistava kurssi intendentuurikorkeakoulussa Ranskassa 1925

täydellinen kurssi intendentuurikorkeakoulussa Ranskassa 1927-1929

opintomatkat Viroon, Puolaan ja Unkariin 1934

opintomatka Kreikkaan 1935

opintomatkat Sveitsiin ja Saksaan 1937

Kenraali Edvard Hanell

kenraali Hanell

opintomatka Englantiin 1919

sotakorkeakoulu Ranskassa 1926–1928

Kenraali Erik Heinrichs

kenraali Heinrichs

esikuntapäälliköiden viestikurssi Ranskassa 1926

sotakorkeakoulu Ranskassa (École Supérieure de Guerre) 1926-1928

opintomatkat Viroon ja Latviaan 1920

Kenraali Juho Heiskanen

kenraali Heiskanen

sotakorkeakoulu Ruotsissa 1930–1931

Kenraali Heikki Kekoni

kenraali Kekoni

sotakorkeakoulu Ranskassa 1919-20

Kenraali Jarl Lundqvist

kenraali Lundqvist

tykistökoulu Ranskassa 1920 – 1921

tykistön jatkokoulutusta Ranskassa 1928

sotakorkeakoulu Ranskassa 1928 – 1930

ilmailualan jatko-opintoja Ranskassa 1934 (Ecóle d'aviation d´Avord)

opintomatkat Ruotsiin ja Englantiin 1933

opintomatkoja Ranskaan, Hollantiin, ja Englantiin 1934

opintomatka Saksaan ja Englantiin 1935

opintomatka Englantiin 1937

Kenraali Armas-Eino Martola

kenraali Martola

sotakorkeakoulu Ranskassa 1921 (École Supérieure de Guerre)

Kenraali Karl Lennart Oesch

kenraali Oesch

upseerien täydennyskurssi Ranskassa (Centre d'études tactiques d'artillerie) sekä Versaillesissa (École d'information des généraux et colonels)

useita opintomatkoja Ranskaan 1923 ja 1924

sotakorkeakoulu Ranskassa 1924–1926

opintomatka Ruotsiin 1928

vierailu Saksaan 1930

vierailu Puolaan ja Viroon 1931

Kenraali Väinö Palojärvi

kenraali Palojärvi

sotakorkeakoulukurssi Saksassa 1923-1925

esiupseereiden täydennyskurssi Ruotsissa 1924

puolen vuoden opinnot Ranskassa 1932–1933

Kenraali Unio Sarlin

kenraali Sarlin

sotakorkeakoulu Ranskassa 1927–1929

opintomatka Tanskaan ja Saksaan 1922

opintomatka Ranskaan 1924

opintomatka Italiaan 1926

opintomatka Ranskaan 1929

opintomatkat Ranskaan ja Sveitsiin 1931

opintomatkat Saksaan, Unkariin ja Englantiin 1932

Kenraali Aarne Sihvo

kenraali Sihvo

opintomatka Sveitsiin 1920

opintomatka Ranskaan 1920–1921

vierailut Puolaan, Viroon, Latviaan ja Ruotsiin

Italian sotakorkeakoulu (Scuola di Guerra) 1923–1925

Kenraali Kurt Martti Wallenius

kenraali Wallenius

Latvia 1922

yleisesikuntaupseerikurssi Saksassa 1923-1925

Jugoslavia ja Turkki 1924

Viro 1926

Italia 1928

Ruotsi 1929

Puola, Tshekkoslovakia ja Saksa 1930

Talvisodassa menestynyt kenraali, jota Jatkosodan aikana ei huolittu lainkaan Suomen armeijan palvelukseen.

Kenraali Hugo Österman

kenraali Osterman

sotakorkeakoulu Ruotsissa 1927–1928

opintomatkoja Italiaan, Puolaan, Unkariin ja Latviaan 1933

vierailu Ruotsissa 1935

vierailu Saksassa ja Virossa 1938

Kenraaleiden koulutuksia koskevat tiedot on kerätty Wikipediasta ja ne ovat riittävän luotettavat tähän tarkasteluun, vaikkakaan eivät varmaan aivan täydelliset. Mannerheimin Englannin-matkojen tietolähde on Markku Ruotsila, Churchill ja Suomi. Hänen Saksan matkojaan ovat käsitelleet (varauksella) Jokisipiä & Könönen, Kolmannen valtakunnan vieraat.

Seppo Jyrkinen - palaute ät jyrkinen.fi