Mielenkiintoisia asioita

Seppo Jyrkinen, 12.8.2018

Mielenkiintoisia, irrallisia asioita ja dokumentteja. Päivittyy aika-ajoin.

USA ja Suomi 1941

Yhdysvaltain ulkoministeriön arkistoja voi lukea internetin kautta. Ohessa raportteja, jotka USA:n Helsingin-lähettiläs Schoenfeld on lähettänyt 3. joulukuuta 1941 Helsingistä Washingtoniin. Alkuperäiset asiakirjat - ja todella paljon muuta - löytyvät tästä linkistä.

The Minister in Finland (Schoenfeld) to the Secretary of State (sivu 111)

Schoenfeldin raportti, sivu 111
Schoenfeldin raportti, sivu 111

Schoenfeld kertoo tapaamisestaan Suomen Tukholman-lähettiläs Wasastjernan kanssa 2. joulukuuta 1941. Läsnä oli myös sihteeri, sittemmin asiainhoitajan Helsingissä toiminut McClintock. Wasastjerna kertoi tavanneensa edellisenä päivänä presidentti Rytin, ulkoministeri Wittingin ja puolustusministeri Waldenin. Wasastjerna kertoi puhuvansa epävirallisesti ja halusi kertoa, että 1) sotilasoperaatiot päättyisivät pian, ja 2) Suomi ei missään tapauksessa tulisi vahingoittamaan länsimaiden etuja pohjoisessa [so Muurmannin rata saisi jatkaa toimintaansa].

Wasastjerna toi esiin yhteistyöhalukkuuden Suomen puolelta. Kertoi näkemyksensä, että saksalaiset eivät kykenisi valtaamaan Muurmanskia ilman suomalaisten tukea. Suomalaisten sotatoimet olivat lähellä tavoitteitaan ja päättyisivät 4 viikon sisään.

The Minister in Finland (Schoenfeld) to the Secretary of State (sivu 112)

Schoenfeldin raportti, sivu 112
Schoenfeldin raportti, sivu 112

Wasastjerna myönsi, että Suomen hallituksen oli otettava Saksan reaktiot huomioon ja että sen vuoksi se ei voisi antaa brittien sodanjulistusuhkaukseen vastausta, joka tyydyttäisi sekä länsivaltoja että Saksaa. Länsivallat kun olivat kaukana ja Saksa lähellä.

Suomen lähettiläs kertoi Suomen politiikan olevan riippuvainen elintarvikkeista (Nälkätalvi). Jos elintarvikkeita ei saataisi Ruotsista, Suomen olisi pyydettävä niitä Saksasta. Hitler käytti elintarvikeasiaa poliittisena instrumenttina ja Wasastjerna oletti Saksan ennen pitkää lietsovan ruotsalaisvastaisia asenteita osoittamalla, että Ruotsista ei tullut elintarvikkeita, mutta Saksasta niitä tuli.

Wasastjernan ihmeteltyä mitä etua länsimaat saavuttaisivat sodanjulistuksella, vastaukseksi viitattiin Hullin ja Stimsonin mielipiteenilmaisuihin.

Schoenfeldin mukaan Wasastjerna esitti hänelle latteuksia ja että vaikutelma oli, että Suomi ei voinut päättää asioistaan täysin vapaasti, vaan toimi Hitlerin varjossa.

Eri tapaamisessa oli Suomen ulkoministeriön poliittisen osaston päällikkö kertonut Gleeckille, että Karhumäen ja Uhtuan jälkeen Suomen armeija lopettaa sotatoimet. Suomalaiset olisivat valmiita keskustelemaan Muurmannin radan liikenteestä ja että Sorokka ei ollut enää tavoitteena. Suomalaiset asettuisivat sellaisiin puolustusasemiin, että ne eivät katkaisisi Muurmannin radan liikennettä.

The Minister in Finland (Schoenfeld) to the Secretary of State (sivu 113)

Schoenfeldin raportti, sivu 113
Schoenfeldin raportti, sivu 113

Kolmannella sivulla 113 on tähän liittyen yksi ainoa lause, jossa mainitaan suomalaisten edellyttävän Hangon evakuoimista [tyhjentämistä venäläisjoukoista]

Samaisella sivulla 113 on lyhyt raportti, joka on lähetetty 4. joulukuuta 1942.

USA:n sotilasasiamies [eversti Huthsteiner] oli tavannut eversti Aminoffin, eversti Rosenbroijerin [Rosenbröijerin] ja kenraali Kekonin, joka oli esitellyt itsensä Suomen hallituksen ja marsalkka Mannerheimin yhteyshenkilöksi.

Nämä sotilashenkilöt alleviivasivat, että sotatoimia ei voi keskeyttää välittömästi. Kenraali Kekoni oli painottanut olettamustaan, jonka mukaan brittien ultimaatumin takana olivat poliittiset seikat ja että Englannista tulisi Suomen vihollinen sodanjälkeisessä rauhankonferenssissa. Eversti Aminoff vahvisti nämä näkemykset, mutta yksityisesti kertoi sotilasasiamiehelle että Suomen armeija ja siviilit olivat täysin uupuneita ja että sota ei siksi voisi kestää enää pitkään. Hän oli sanonut painokkaasti, että jatkossa Suomi ryhtyisi sotatoimiin ainoastaan Hitlerin käskystä ja että niissä olisi mukana vain minimimäärä suomalaisia joukkoja.

Huomioita

Wasastjernan puheille on annettava suuri painoarvo erityisesti siksi, että Suomi todellakin menetteli hänen sanojensa mukaisesti. Karjalan kannaksella suomalaiset olivat omasta tahdostaan lopettaneet aktiivin sodankäynnin jo kaksi kuukautta aikaisemmin ja Syvärillä kuukautta aikaisemmin. On syytä olettaa, että myös pohjoisempana sotatoimien lopettaminen oli ollut näköpiirissä jo paljon ennen Wasastjernan ja Schoenfeldin tapaamista.

Tästä keskustelusta on tehtävissä kaksi merkittävää johtopäätöstä:

1) Keskustelun käyminen osoittaa oikeaksi väittämän, jonka mukaan Suomen päättäjät olettivat, tai vähintäänkin toivoivat, länsivaltain voittavan sodan. Jos Ryti olisi toivonut Saksan voittoa, niin silloin tällaisia keskusteluja ei olisi edes käyty ja Muurmannin rata olisi katkaistu myös pohjoisessa.

2) Wasastjerna luovutti länsivalloille ja siten myös Neuvostoliitolle niitä hyödyttäviä, strategisesti merkittäviä sotilaallisia tietoja. Keskustelu kertoo selvästä erosta Saksan tavoitteisiin. Erillissota käsitettä ei suinkaan keksitty vasta "Stalingradin jälkeen", kuten viihdejulkaisuissa usein väitetään.

Seppo Jyrkinen - palaute ät jyrkinen.fi