Petsamon nikkeli ja Iso-Britannian politiikka 1940-41

Seppo Jyrkinen, 01.02.2015 (alk. 27.10.2013)

Petsamon kriisit välirauhan aikana olivat Suomelle raskasta aikaa. Saksan tekemisiä on käsitelty runsaasti, mutta brittien Petsamon-politiikka, Stalinin yllyttäminen aggressiiviseen Suomen-vastaisiin toimiin, on jäänyt vähäiselle huomiolle. Kuitenkin brittien toimet omalta osaltaan aikaansaivat tilanteen, jossa Suomi haki turvaa Saksalta.

Nikkelialue Norjanvastaisella rajalla

Saksan nikkeliomavaraisuus ennen toista maailmansotaa oli 5%, joten huippuluokan aseiden ja työkalujen valmistus edellytti raaka-aineen tuontia muualta. Saksalaisille Petsamo oli ainoa paikka, jossa sitä oli saatavilla.

Pohjois-Eurooppa 1940-1941

Kaivoksen rakennustyöt oli aloitettu jo ennen toista maailmansotaa kanadalais-brittiläisen yhtiön toimesta. Välirauhan aikana Neuvostoliitto, jonka nikkelintuonti Kanadasta oli pysäytetty 1939 brittien toimesta, alkoi hyvin aggressiivisesti vaatia kaivoksen oikeuksia ja yhtiön hallintaa itselleen.

Suomen kannalta katsottuna nikkelialuetta oli erittäin vaikea puolustaa. Rovaniemeltä alueelle johti vain yksi, 500km mittainen kapea maantie. Suomen omissa sotasuunnitelmissa olikin vakavasti harkittu sitä vaihtoehtoa, että Neuvostoliiton uudestaan hyökätessä, pohjoisinta Suomea ei lainkaan puolustettaisi.

Kronologia

8.4.1940
Pääministeri Ryti ilmoitti briteille Suomen hallituksen hyväksyvän Suomelle tehdyn ehdotuksen sotakauppasopimuksesta. Tässä sopimuksessa Suomi sitoutuisi mm rajoittamaan kauppaansa Saksan kanssa. "Suomi oli siten asettumassa taloudellisessa sodankäynnissä Englannin puolelle suursodan rintamassa."[1]
Nikkeli­kaivos 10km Norjan rajasta. Lähin rautatie oli Rova­niemellä 500km päässä
9.4.1940
Saksalaiset aloittivat Tanskan ja Norjan valtauksen ja kesällä 1940 Wehrmacht ilmestyi pohjoisessa Suomen vastaiselle rajalle, vain 10km päähän nikkeli­kaivoksesta.
18.4.1940
Englanti ilmoitti Rytille lopettavansa koko Skandinavian kaupan siksi aikaa, kun Norjassa syttynyt sota kestää,[1c] mitä uhkausta se pian lievensi.
18.5.1940
Englannin pääministeri Churchill piti kovasanaisen puheen, jossa hän vaati, että oli estettävä saksalaisia käyttämästä Liinahamarin satamaa nikkelikuljetuksiin. Lordi Halifax vastusti ajatusta jottei ajettaisi Suomea Saksan syliin.[1b]
27.6.1940:
Englannin ulkoministeriö pyysi Moskovan lähettilästään Crippsiä tiedustelemaan Neuvostoliitolta, olisiko se valmis painostamaan Suomea, jotta koko nikkelituotanto myytäisiin venäläisille.[2]
4.7.1940
Englannin taloudellisen sodankäynnin ministeri Hugh Dalton, jonka alaisuudessa toimi brittien sabotaasi- ja tiedustelupalvelu SOE, kirjoitti päiväkirjaansa, että hän oli yllyttänyt venäläisiä vaatimaan osuuttaan [nikkelistä].[3]
23.7.1940
Cripps ilmoitti venäläisille Englannin suostuvan konsession siirtoon venäläisille.[4]
Heinäkuu
Heinäkuun lopulla Dalton keskusteli Neuvostoliiton Lontoon lähettilään, Ivan Maiskyn, kanssa ja kirjoitti päiväkirjaansa: "I also touched upon Petsamo and said I did not understand why the Russians had not kept this after the Finnish war."[5]
5.8.1940
Saksalainen kenraali Marcks sai valmiiksi tutkielman Fall Ost, jonka pohjalta saksalaiset sittemmin laativat idän sotaretkensä suunnitelmat.
12.8.1940
Hitler antoi Keitelille käskyn valmistautua Petsamon miehittämiseen siltä varalta että Neuvostoliitto hyökkäisi Suomeen.[5b]
17.8.1940:
Everstiluutnantti Veltjens saapui Suomeen ehdottaen saksalaisjoukkojen kauttakulkua asetoimituksia vastaan.
21.9.1940
Saksalaisten kauttakulku Suomen kautta alkoi (Ruotsi oli sallinut sen jo heinäkuussa).
Suomen yhteys läntiseen maailmaan oli Petsamon tien varassa
4.10.1940
Pääministeri Ryti tapasi Charles Hambron, Englannin pankissa työskennelleen entisen kollegansa (joka sittemmin johti brittien tiedustelupalvelu SOE:tä), ja esitti hänelle toiveen, ettei Englannin hallitus uhraisi Suomea ja että britit eivät luopuisi oikeuksistaan Petsamossa kenenkään hyväksi.[6]
9.10.1940
Molotov väitti Paasikivelle, että Englannin suurlähettiläs Sir Stafford Cripps oli ilmoittanut Englannin tyytyvän siihen, että Suomi ja Neuvostoliitto hoitaisivat asian keskenään. Tämä oli yllätys Paasikivelle, joka ei Molotovin uutista uskonut, vaan kertoi, ettei nikkelitrusti halunnut luopua toimiluvastaan. Nyt oli Molotovin vuoro hämmästyä.[7]
24.10.1940
Cripps sai ohjeet rohkaista venäläisiä vaatimaan koko Petsamon tuotantoa. Cripps ilmoitti asian marraskuun 2. päivänä Vysinskille.[8]
Marraskuu
Paasikivi toisti venäläisille, ettei trusti eikä liioin Englannin hallitus - tämän oli lähettiläs Vereker Helsingissä tehnyt selväksi - suostunut toimiluvan siirtoon.[9]
1.11.1940
Vysinski väitti, että koska ongelma oli kiinnostuneiden osapuolten kesken sovittu, voitaisiin asia viedä päätökseen.[10]
1.11.1940
Collier Englannin ulkoministeriöstä, tavatessaan Gripenbergin, kielsi sen, että Crippsille olisi annettu sellaisia ohjeita, että Englanti olisi valmis konsession siirtoon.[11]
7.11.1940
Collier väitti, että Cripps olisi - ilman Englannin hallituksen lupaa - heinäkuussa ilmoittanut venäläisille Englannin suostumuksesta konsession siirtoon. (Kuitenkin Foreign Office oli antanut Crippsille tällaiset ohjeet.)[12]
8.11.1940
Kenraaliluutnantti Paulus esitteli idänsotaretkeä käsittelevän luonnoksensa Halderille.
18.12.1940
Saksassa valmistui Ohje 21, operaatio Barbarossa.
7.3.1941
Kirjeessään Rooseveltille Churchill kertoi olevansa valmis "tinkimään Atlantin julistuksen periaatteista". Puola, Suomi ja Baltian maat olisivat ensisijaisia kärsijöitä.[13b]

Kysymys Iso-Britannian politiikasta

Mitkä olivat brittien tavoitteet nikkeliasiassa?

Saksan armeija pohjoisessa oli vain 10km päässä nikkelikaivoksesta, Suomen armeijan lähin rautatieasema oli Rovaniemellä 500km päässä. Sotilasteknisesti Saksa oli täysin määräävässä asemassa nikkelikaivoksen suhteen.

Hitler oli vastikään miehittänyt Norjan suojatakseen Ruotsin rautamalmikentät ja kaikille osapuolille oli ehdottoman selvää, että mitkään malmikaivoksen omistajuuspaperit tai Suomen suvereniteetit eivät häntä pidättelisi. Saksa tulisi saaman nikkelinsä Petsamosta, joko hyvällä tai pahalla.

Sen sijaan jos Stalin miehittäisi Suomen, se estäisi nikkeliä päätymästä Saksan sotateollisuudelle. Jälkijunassa tämän tajusi myös Berliini antaessaan elokuussa Saksan Norjan-armeijalle käskyn valmistautua Petsamon miehittämiseen, mikäli Neuvostoliitto hyökkäisi uudestaan Suomeen.

Iso-Britannian politiikkaa arvioitaessa on syytä muistaa, että se oli siirtomaavalta. Se alisti muita kansoja Afrikassa ja Aasiassa ja tarvittaessa piti niissä kuria armeijansa avulla. Se oli humaani demokratia ainoastaan omalla saarellaan.

Syksyllä 1939 Iso-Britannia oli katkaissut nikkelikuljetukset Kanadasta Neuvostoliittoon eli Stalinin nikkeliongelma oli brittien aikaansaamaa. Sen intressit Suomessa olivat mitättömät, eikä Suomen joutuminen Neuvostoliiton miehittämäksi olisi millään lailla heikentänyt Englannin edellytyksiä käydä sotaa Saksaa vastaan.

Lontoon näkökulmasta Saksan ja Neuvostoliiton välien rikkominen oli Suomen olemassaoloa tärkeämpi asia.

Kesällä 1940 Englanti yritti lyödä kiilaa Saksan ja Neuvostoliiton väleihin ja samanaikaisesti houkutella USA:ta mukaan eurooppalaiseen sotaan.

Mikäli britit olisivat selkeästi ilmoittaneet Suomelle suostuvansa konsession siirtoon Neuvostoliitolle, Suomi olisi siirtynyt syrjään ja nikkelikysymys olisi ollut pelkästään Saksan ja Neuvostoliiton välinen asia. Tällaista he eivät kuitenkaan tehneet, vaan pitivät parempana Stalinin usuttamista Suomen kimppuun.

Pitäessään Suomen Saksan ja Neuvostoliiton välissä, britit estivät kiistaa muodostumasta suoraan Saksan ja Neuvostoliiton väliseksi! - Miksi?

USA:n yleinen mielipide

Oliko USA:n yleinen mielipide syy brittien kaksinaamaiseen politiikkaan?

USA:ssa tunnettiin talvisodan jäljiltä runsaasti Goodwilliä Suomea kohtaan. Suomalaisilla ja amerikkalaisilla oli samat arvot ja Suomi oli ainoa pieni maa Euroopassa, joka oli menestyksekkäästi puolustautunut tyranniaa vastaan suurempienkin sortuessa.

Jos britit olisivat kertoneet virallisesti Suomelle, että he olivat myyneet Suomen edut Stalinille, tämä olisi julkisuuteen päätyessään herättänyt USA:ssa huonoa verta Englantia kohtaan. Churchillin yritykset saada USA liittymään Euroopan sotaan olisivat heikentyneet.

Seurauksia Suomelle

Usuttaessaan Stalinin Suomen kimppuun, Englannin hallitus ymmärsi tämän toimenpiteen työntävän Suomen hakemaan turvaa Saksalta, mistä lordi Halifax varoittelikin. Brittien hylättyä Suomen, Saksa oli ainoa maa, joka saattoi antaa Suomelle tukea Neuvostoliiton vaateitten edessä.

Huomionarvoista on, että Englanti aloitti Suomen-vastaisen politiikkansa kaksi kuukautta ennen Suomen ja Saksan suhteissa tapahtunutta muutosta, Veltjensin asekauppoja (27.6.1940 vs 17.8.1940). Yllyttäessään Neuvostoliittoa aggressiiviseen politiikkaan Suomea kohtaan, brittihallitus kertoi samalla Stalinille, että Suomen kohtalo ei ollut sille tärkeä. Englanti työnsi Suomea Saksan syliin.
Kansainvälisen politiikan ohjenuora on oma etu. Ei moraali.

Lähteet

Pääosin seuraavat kirjat:

Jokipii, Mauno: Jatkosodan synty

Rantanen, Paavo: Suomi kaltevalla pinnalla

Ryti, Risto: Sota-ajan muistelmat

Uola, Mikko: Petsamo

Vehviläinen, Olli: artikkeli teossarjassa Kansakunta sodassa, osa 1

Vuorisjärvi, Esko: Petsamon nikkeli kansainvälisessä politiikassa 1939-1944

Viitteet

[1] Vehviläinen s266

[1b] Uola s180

[1c] Jokipii s109

[2] Vuorisjärvi s76

[3] Vuorisjärvi s77

[4] Vuorisjärvi s110

[5] Vuorisjärvi s108

[5b] Uola s260-261

[6] Ryti s78

[7] Rantanen s124

[8] Vuorisjärvi s110

[9] Rantanen s125

[10] Rantanen s138

[11] Vuorisjärvi s111

[12] Vuorisjärvi s111

[12] poistettu

[13b] Ryti s251

Seppo Jyrkinen - palaute ät jyrkinen.fi