Musta pörssi, salakauppa, jatkosodan aikana

Seppo Jyrkinen, 30.10.2016 (alk 17.08.2014)

Musta pörssi...
 
a) "lisäsi" elintarvikkeiden määrää,
b) ohjasi ruokaa yhden suun asemesta toiseen suuhun laittomasti, ja
c) välitti vaatteita, tupakkaa ja muita kulutustarvikkeita.

Koko kansakuntaa uhanneen nälänhädän välttämisessä se oli kutakuinkin merkityksetön.

Elintarvikkeiden salakauppa alkoi säännöstelyn myötä ja ryöpsähti voimakkaimmilleen jatkosodan päätyttyä[1] säännöstelyn kestäessä pääosin 10 vuotta, sokerin kohdalla 15 vuotta.

Musta pörssi tulee toistuvasti esille kirjallisuudessa ja siihen viitataan hyvinkin suurpiirteisesti "selittävänä tekijänä". Viihdeteollisuuden romantisoima pienimuotoinen salakauppa oli kuitenkin eri asia, kuin liki neljän miljoonan ihmisen päivittäinen kansanhuolto.

Musta pörssi korostuu lähdekirjallisuudessa ilmeisesti siksi, että:

Todellisia määriä ei tiedetä, joten salakauppaan on helppo viitata. Kukaan ei pysty osoittamaan epämääräistä väitettä virheelliseksi.

Siitä tuli nopeasti kansalaisten hyväksymää "pikkutuhmaa" rikollisuutta, eräänlaista urheilua, josta oli kansalaisille hyötyä (vrt. laiton viinan myynti).

Laittomuuksia paheksuttiin viranomaisten taholla voimakkaasti riippumatta niiden yhteiskunnallisesta merkityksestä.[2] Kärpäsestä tehtiin härkänen.

Salakaupan tuotanto-ongelma

Viljaa ja perunaa tuotettiin rauhan aikana 2 miljardia kiloa

Ihmisille tarkoitettujen elintarvikkeiden tuonti ja tuotanto oli suuruusluokkaa 5.000 miljoonaa kiloa (vilja, peruna, maito ym) vuodessa. Lisäksi tuotettiin ravintoa maatilojen eläimille, maidon ja lihan "tuotantokoneille". Ihmisille ja eläimille tuotetun ravinnon määrä oli 10 miljardin kilon suuruusluokassa.

Mustan pörssin toimintaa rajasi mm se, että suurten elintarvikemäärien säilytys ja jakelu olisivat vaatineet myös suuret varastotilat ja runsaasti kuljetuksia, joita olisi ollut mahdoton pitää salassa viranomaisilta.

Sen sijaan kassissa kulkevan tavaran (liha, voi) pienimuotoinen salakauppa on ollut melkoisen helppoa. Joulun alla yksilöille äärettömän tärkeää, mutta päivittäisen elintarvikehuollon kannalta merkityksetöntä.[3]

Esimerkki tuotanto-ongelmasta

Rauhan aikana keskivertosuomalainen söi 2,3 kg ruokaa päivässä,[3b] kokonaistarve 9 miljoonaa kiloa. Niinkin pieni määrä, kuin 1/10 normaalista tarpeesta, olisi edellyttänyt, että musta pörssi olisi joka päivä:

a) tuottanut ruokaa 900.000 kiloa,
b) kuljettanut sen kaupunkeihin ja
c) myynyt ohi viranomaisvalvonnan.
Tämä kaikki 365 kertaa vuodessa.

Lisäksi eläinperäisten elintarvikkeiden (maito, voi, liha) tuotanto olisi vaatinut eläinrehun tuottamista 1/10 rauhanaikaisesta.

Jo näinkin pieni 10% salainen tuotanto olisi ollut fyysisesti mahdotonta, ja todellinen puute oli moninkertainen. Kuljetuksetkaan eivät olisi onnistuneet, sillä jobbareitten salkut eivät olisi riittäneet liki miljoonan kilon jokapäiväiseen kuljettamiseen.

Salakaupan hintaongelma

Yksinkertaisin välinein kotona kirnutun voin, sekä myös sianlihan sala­kaupan luotettava valvonta oli vaikeaa

Salakaupasta ostamista vaikeutti myös tuotteiden kova hinta; kiskurihinnat olivatkin laittomia.

Osalla kansalaisista oli ruuan hankkiminen ollut vaikeaa jo rauhan aikana.[4] Välirauhan aikana tilanne heikkeni yhden viidesosan kansasta ollessa aliravittua.[5] Jatkosodan sytyttyä tilanne oli paljon vaikeampi elintarvikkeiden hintojen ollessa mustassa pörssissä moninkertaiset (3...15 kertaiset) virallisiin hintoihin nähden.[6]

Tavallisilla kansalaisilla oli varaa mustan pörssin ostoihin vain harvakseltaan; se ei ollut jokapäiväinen elintarvikkeiden lähde. Isoisältä perityn taskukellon saattoi vaihtaa voipakettiin vain kerran.

Pääsääntöisesti musta pörssi ohjasi ruokaa köyhän asemesta vauraammille kansalaisille, mikä ei tietenkään lisännyt ruuan määrää.

a) Musta pörssi "lisäsi" ruuan määrää

Kansanhuolto­ministeriö, Säännöstely­rikollisuus ja kansan­huollollinen tarkkailu­toiminta

Osa viljelijöistä pimitti jonkun määrän tuotannostaan. Maaseudulla oli tarkastajia, jotka saattoivat mm tarkistaa viljalaarin tai suorittaa lehmillä koelypsyjä niiden maidontuotannon selvittämiseksi. On kuitenkin varmaa, että osa tuotannosta siirtyi markkinoille ohi viranomaisten valvonnan. Etenkin eläinten kotiteurastuksissa tarkkoja lihamääriä oli vaikea valvoa. Suuria elintarvikkeiden pimityksiä sen sijaan oli todella vaikea toteuttaa.

Vuosina 1943 ja 1944 tarkastettiin 30.000 tilaa ja niistä löytyi 5-6 milj. kg ylimääräistä viljaa.[7] Tämä teki noin 0,8% viljan kokonaistarpeesta.

Viljan salaaminen ja luvaton jauhatus (eli vilja, josta viranomaiset eivät olleet tietoisia) käsittivät vain 6% kaikista 4.000 säännöstelyasioissa annetuista tuomioista.[8] Salaaminen on koskenut vain osaa viljelijän tuottamasta viljasta.

Karjanlaskennassa jatkosodan jälkeen löydettiin vajaat 10.000 kanaa isompaa eläintä, joista ei oltu ilmoitettu viranomaisille.[9] Tämä oli noin 0,3% kanaa isompien eläinten määrästä.

Tarkastukset kohdennettiin sellaisiin tiloihin, jotka eivät olleet täyttäneet luovutusvelvollisuuttaan. Ne eivät olleet keskiarvotiloja eikä lukuja voi skaalata kaikkia viljelijöitä koskeviksi. Vaikutus: ruuan todellinen määrä 1942 on ollut korkeintaan joitakin prosentteja laskelmissa esitettyä suurempi.

Sodan jälkeen salakaupan ja siinä liikkuneiden elintarvikkeiden määrä sen sijaan kasvoi voimakkaasti.[10] Salakaupan vastustamista ei enää tuolloin koettu isänmaalliseksi velvollisuudeksi.

b) Musta pörssi vaikutti ruuan jakautumiseen, ei määrään

Kaikkein yleisin elintarvikkeita koskenut säännöstelyrikos, elintarvikekorttien väärinkäyttö (mm korttien painaminen tai laillisten korttien myyminen), vaikutti ruuan jakautumiseen, ei sen todelliseen määrään.

Toinen yleinen säännöstelyrikos oli laillisesti hankittujen elintarvikkeiden myynti usein korkeaan hintaan: se oli lain vastaista myös sukulaisten kesken.

Säännöstelyn astuessa voimaan laskettiin viljelijäväestön lapsille aluksi samansuuruiset annokset kuin aikuisillekin.[11] Tämä mahdollisti sen, että ei-kasvuikäisten lasten ylimääräiset annokset myytiin salakaupassa. Hintojen ollessa moninkertaiset virallisiin nähden, säännöllisinä ostajina saattoivat olla vain varakkaimmat kansalaiset.

Vaikutus esitettyihin laskelmiin: ei vaikutusta, koska viljelijäperheitten annokset ovat jo mukana elintarvikkeiden kokonaismäärissä.

c) Musta pörssi ei koskenut elintarvikkeita lainkaan

Kansalaisille sallittiin vain kahdet kengät

Kulutustavaroiden kaupustelu (vaatteet, jalkineet, polkupyörän renkaat jne) leikkasi suuren osan salakaupasta.

Esimerkiksi vaatekauppa oli säännösteltyä. Jos ihminen osti vanhoja vaatteita, korjasi ne käyttökelpoisiksi ja myi edelleen, sekä myyjä, että ostajat syyllistyivät säännöstelyrikokseen.
 

Salakauppa - musta pörssi - on lisännyt käytössä olleitten elintarvikkeitten määrää ehkä muutamilla prosenteilla. Kansanhuollon kannalta sillä ei ollut merkitystä.

Lisätietoja

1 Olli Vehviläinen, Jatkosodan kujanjuoksu, s 91: "Säännöstelymoraali rapistui sitä paitsi oleellisesti vasta sodan päätyttyä."
2 Vrt. alkoholi. Sodan alla suomalaiset kuluttivat laillisesti puhdasta alkoholia noin 2 litraa vuodessa (+ laittomat sen lisäksi), mutta "viinan kiroista" pidettiin tavattoman paljon ääntä. Tuohon aikaan kansalaisilta vaadittiin ehdotonta siveyttä ja lain noudattamista, joista poikkeaminen herätti suuria tunteita. Salakaupan kohdalla tilanne on ilmeisesti ollut vastaavanlainen.
3 Kansanhuoltoministeriö, Säännöstelyrikollisuus ja kansanhuollollinen tarkkailutoiminta 11.1.1943, s 3-4 mukaan vuoden 1942 tammi-heinäkuun aikana säännöstelyrikoksista tuomittiin lähinnä sakkoihin 4.000 henkilöä, joista noin 500 koski elintarvikkeiden myyntiä tai myynnin valmistelua. Rikkomusten todellista määrää on viranomaisten silmissä pidetty erittäin suurena, "rikkomusten lukumäärä on ilmeisesti erittäin suuri, vaikkakin niistä vain häviävän pieni määrä tulee valvontaviranomaisten tietoon ja siten lain mukaisten toimenpiteitten alaisiksi."
Kansanhuollon kannalta salakauppa on kuitenkin ollut marginaalinen ilmiö, vaikka otettaisiinkin huomioon, että tuomitut 500 henkilöä muodostivat vain murto-osan kaikista salakauppiaista ja viljelijöistä. Valtaosa säännöstelyrikoksista koski kulutustavaroita eikä kansanhuoltoa koskevaa elintarvikkeiden tuotantoa.
3b Kaija Rautavirta, Petusta pitsaan. Ruokahuollon järjestelyt kriisiaikojen Suomessa, s 92 oleva taulukko
4 Pertti Kaven, 70 000 pientä kohtaloa, s 30: Tutkimus v 1936: "Kansakoululaisista ravitsemus oli heikko tai heikonlainen 1/4-1/3 tutkituista. Varattomien lasten kohdalla puutteellisesti ravittuja oli 1/3-1/2 lapsista."
5 Anneli Pranttila, Rintamamiesten muonitus Suomessa sotavuosina 1939-1945, s 173, välirauhan aikaisen kansanravitsemuskomitean raportti: "...taloudellisista syistä noin 1/5 osa kansasta oli epätyydyttävästi ravittua... Heikosti ravittujen määrä lisääntyi talvella ja keväällä, ja saattoi nousta jopa puoleen kansasta"
6 Koskesta voimaa: http://www15.uta.fi/koskivoimaa..., alkuperäislähteenä Aamulehti 1946.
7 Peltonen et al, Suomen maatalouden historia, osa II, s 495: "Tarkastuksen kohteiksi joutui sekä vuonna 1943 että 1944 yli 30.000 tilaa, ja molempina vuosina löydettiin 5-6 miljoonaa kiloa salattua viljaa. Kovin suurista määristä ei ollut kysymys, vain 100-200 kiloa tilaa kohti."
8 Kansanhuoltoministeriö - Kansanhuoltoministeriön tiedoitustoimiston puheselostus N:o 17, 11.1.1943, "Säännöstelyrikollisuus ja kansanhuollollinen tarkkailutoiminta", sivu 3 taulukosta laskettu arvo. Koskee ajanjaksoa vuoden 1942 tammikuusta heinäkuuhun, joka oli elintarvikkeiden suhteen vaikeinta aikaa koko sodan aikana. Tuolloin annettiin n. 4.000 tuomiota säännöstelyrikkomuksista.
9 Matti Peltonen & al, Itsenäisen Suomen taloushistoria 1919-1950, s 495: "Vaikeimmin valvottavia olivat liha- ja maitotuotteet. ... Esimerkiksi vuonna 1945 tehtiin yli 34.000 karjanlaskentaa, ja ylimääräisiä ilmoittamattomia eläimiä löydettiin runsaat 13.000 kappaletta; näistä tosin pienemmäksi rikokseksi laskettuja kanoja oli 3.400 päätä."
10 Aaro Jalas, Kansallinen vilja, s 127: "Viljavaraston arvion mukaan satovuonna 1947-1948 säännöstellyn kulutuksen ulkopuolella liikkui jopa 100 miljoonaa kiloa leipäviljaa."
Leipäviljan vuositarve oli noin 700 milj. kg joten säännöstelymoraalin rapistuttua viljakaupasta 15% kulki ohi viranomaisvalvonnan.
11 Meri ja Untamo Utrio, Pois pula ja puute - Kun kansa selviytyi, sivu 134: "Maanviljelijäperheen kaikki jäsenet saivat erittäin raskaan työn tekijän annokset."
Seppo Jyrkinen - palaute ät jyrkinen.fi