Musta pörssi, salakauppa, jatkosodan aikana

Seppo Jyrkinen, 23.07.2017 (alk 17.8.2014)

Musta pörssi...
 
a) lisäsi elintarvikkeiden määrää marginaalisesti,
b) ohjasi ruokaa yhden suun asemesta toiseen suuhun, ja
c) välitti vaatteita, tupakkaa ja muita kulutustarvikkeita ohi viranomaisvalvonnan.

Koko kansakuntaa uhanneen nälänhädän välttämisessä se oli kutakuinkin merkityksetön.

Elintarvikkeiden salakauppa alkoi säännöstelyn myötä ja ryöpsähti voimakkaimmilleen jatkosodan päätyttyä.[1] Säännöstely kesti pääosin 10 vuotta, sokerin kohdalla 15 vuotta.

Musta pörssi tulee toistuvasti esille kirjallisuudessa ja siihen viitataan hyvinkin suurpiirteisesti "selittävänä tekijänä". Viihdeteollisuuden romantisoima pienimuotoinen salakauppa oli kuitenkin eri asia, kuin kahden miljoonan korttiannoksilla eläneen ihmisen päivittäinen kansanhuolto.

Musta pörssi korostuu lähdekirjallisuudessa ilmeisesti siksi, että:

Salakauppaa ei ole tutkittu, joten siihen on helppo viitata. Hyvin usein käytetään sodan jälkeisen ajan suuria %-lukuja tai tulkitaan sodanaikaista ruokatutkimusta virheellisesti.

Siitä tuli nopeasti kansalaisten hyväksymää "pikkutuhmaa" rikollisuutta, eräänlaista urheilua, josta oli ostajalle hyötyä (vrt. laiton viinan myynti).

Laittomuuksia paheksuttiin viranomaisten taholla voimakkaasti riippumatta niiden yhteiskunnallisesta merkityksestä.[2] Kärpäsestä tehtiin härkänen.

Salakaupan tuotanto-ongelma

Viljaa ja perunaa tuotettiin rauhan aikana 2 miljardia kiloa

Suomalaiset kuluttivat reilut 3 miljardia kiloa ruokaa vuodessa. Lisäksi tuotettiin ravintoa maatilojen eläimille, maidon ja lihan "tuotantokoneille". Ihmisten ja eläinten tarvitseman ravinnon määrä oli 10 miljardin kilon suuruusluokassa.

Mustan pörssin toimintaa rajasi mm se, että suurten elintarvikemäärien säilytys ja jakelu olisivat vaatineet myös suuret varastotilat ja runsaasti kuljetuksia, joita olisi ollut mahdoton pitää salassa viranomaisilta.

Sen sijaan kassissa kulkevan tavaran (liha, voi) pienimuotoinen salakauppa on ollut melkoisen helppoa. Joulun alla yksilöille äärettömän tärkeää, mutta päivittäisen elintarvikehuollon kannalta merkityksetöntä.[3]

Esimerkki tuotanto-ongelmasta

Rauhan aikana keskivertosuomalainen söi 2,3 kg ruokaa päivässä,[4] koko kansa 9 miljoonaa kiloa. Niinkin pieni määrä, kuin 1/10 normaalista rauhan ajan tarpeesta, olisi edellyttänyt, että musta pörssi olisi:

a) tuottanut ruokaa 900.000 kiloa,
b) kuljettanut sen kaupunkeihin ja
c) myynyt ohi viranomaisten valvonnan.

Joka päivä, 365 päivänä vuodessa.

Yksinkertaisin välinein kotona kirnutun voin sala­kaupan luotettava valvonta oli vaikeaa.

Lisäksi eläinperäisten elintarvikkeiden (maito, voi, liha) tuotanto olisi vaatinut eläinrehun tuottamista 1/10 rauhanaikaisesta. Tämä olisi lisännyt päivittäisen tuotantotarpeen 3 miljoonan kilon tietämiin.

Kuljetuksetkaan eivät olisi onnistuneet, sillä jobbareitten salkut eivät olisi riittäneet liki miljoonan kilon jokapäiväiseen kuljettamiseen. Siviilimaailman käytettävissä oli 4.500 kuorma-autoa, joiden käyttöä valvoi Kotijoukkojen esikunnan liikennetoimisto.[5] Lisäksi armeija oli takavarikoinut parhaimmat ajoneuvot. Myös rautateiden tavarakuljetukset olivat armeijan valvonnassa.

Jo näinkin pieni 10% salainen tuotanto olisi ollut fyysisesti mahdotonta, ja todellinen puute oli moninkertainen.

Salakaupan hintaongelma

Elintarvikkeilla oli vahvistetut hinnat, joiden ylittäminen oli säännöstely­rikollisutta, kansan kielellä mustan pörssin kuppaa.

Mustan pörssin toiminnan perusta oli nimenomaan kovien hintojen käyttö. Virallisia hintoja kovemmilla hinnoilla myyminen oli säännöstelyrikos, mutta se ei mitenkään lisännyt elintarvikkeiden määrää. Salakaupan asiakaskunta on painottunut varakkaampaan väkeen.

Osalla kansalaisista oli ruuan hankkiminen ollut vaikeaa jo rauhan aikana.[6] Välirauhan aikana tilanne heikkeni yhden viidesosan kansasta ollessa aliravittua.[7] Jatkosodan sytyttyä tilanne oli paljon vaikeampi elintarvikkeiden hintojen ollessa mustassa pörssissä moninkertaiset (3...15 kertaiset) virallisiin hintoihin nähden.[8] [9]

Tavallisilla kansalaisilla oli varaa mustan pörssin ostoihin vain harvakseltaan; se ei ollut jokapäiväinen elintarvikkeiden lähde. Isoisältä perityn taskukellon saattoi vaihtaa voipakettiin vain kerran.

Pääsääntöisesti musta pörssi ohjasi ruokaa köyhän asemesta vauraammille kansalaisille, mikä ei tietenkään lisännyt ruuan määrää.

a) Musta pörssi lisäsi ruuan määrää

Osa viljelijöistä pimitti jonkun määrän tuotannostaan. Maaseudulla oli tarkastajia, jotka saattoivat mm tarkistaa viljalaarin tai suorittaa lehmillä koelypsyjä niiden maidontuotannon selvittämiseksi. On kuitenkin varmaa, että osa tuotannosta siirtyi markkinoille ohi viranomaisten valvonnan. Etenkin eläinten kotiteurastuksissa tarkkoja lihamääriä oli vaikea valvoa. Suuria elintarvikkeiden pimityksiä sen sijaan oli todella vaikea toteuttaa.

Vuosina 1943 ja 1944 tarkastettiin 30.000 tilaa ja niistä löytyi 5-6 milj. kg ylimääräistä viljaa.[10] Tämä teki noin 0,8% viljan kokonaistarpeesta.

Viljan salaaminen ja luvaton jauhatus (eli vilja, josta viranomaiset eivät olleet tietoisia) käsittivät vain 6% kaikista 4.000 säännöstelyasioissa annetuista tuomioista.[11] Salaaminen on koskenut vain osaa viljelijän tuottamasta viljasta.

Karjanlaskennassa jatkosodan jälkeen löydettiin vajaat 10.000 kanaa isompaa eläintä, joista ei oltu ilmoitettu viranomaisille.[12] Tämä oli noin 0,3% kanaa isompien eläinten määrästä (lehmiä Suomessa oli hieman yli miljoona päätä).

Tarkastukset kohdennettiin sellaisiin tiloihin, jotka eivät olleet täyttäneet luovutusvelvollisuuttaan. Ne eivät olleet keskiarvotiloja eikä lukuja voi skaalata kaikkia viljelijöitä koskeviksi. Vaikutus: ruuan todellinen määrä 1942 on ollut korkeintaan joitakin prosentteja laskelmissa esitettyä suurempi.

Viranomaistilasto puolen vuoden ajalta

Lähde: Kansanhuolto­ministeriö, Säännöstely­rikollisuus ja kansan­huollollinen tarkkailu­toiminta
Salakauppa alkoi Talvisodan jälkeen ja se kasvoi voimakkaasti 1945 jolloin poliisin tietoon tuli lähes 30.000 salakaupparikosta.

Sodan jälkeen salakaupan ja siinä liikkuneiden elintarvikkeiden määrä sen sijaan kasvoi voimakkaasti.[13] Salakaupan vastustamista ei enää tuolloin koettu isänmaalliseksi velvollisuudeksi.

b) Musta pörssi vaikutti ruuan jakautumiseen, ei määrään

Mustasta pörssistä kovalla hinnalla ostettu ruoka oli pääsääntöisesti pois toisen ihmisen suusta.

Erittäin yleinen elintarvikkeita koskenut säännöstelyrikos, elintarvikekorttien väärinkäyttö (mm korttien painaminen), vaikutti ruuan jakautumiseen, ei sen todelliseen määrään.[14]

Toinen yleinen säännöstelyrikos oli laillisesti hankittujen elintarvikkeiden myynti erityisen korkeaan hintaan: se oli lain vastaista myös sukulaisten kesken.

Säännöstelyn astuessa voimaan laskettiin viljelijäväestön lapsille aluksi samansuuruiset annokset kuin aikuisillekin.[15] Tämä mahdollisti sen, että ei-kasvuikäisten lasten ylimääräiset annokset myytiin salakaupassa. Hintojen ollessa moninkertaiset virallisiin nähden, säännöllisinä ostajina saattoivat olla vain varakkaimmat kansalaiset.

Vaikutus esitettyihin laskelmiin: ei vaikutusta, koska viljelijäperheitten annokset ovat jo mukana elintarvikkeiden kokonaismäärissä.

c) Musta pörssi ei koskenut elintarvikkeita lainkaan

Kansalaisille sallittiin vain kahdet kengät

Kulutustavaroiden kaupustelu (vaatteet, jalkineet, polkupyörän renkaat jne) leikkasi suuren osan salakaupasta.

Esimerkiksi vaatekauppa oli säännösteltyä. Jos ihminen osti vanhoja vaatteita, korjasi ne käyttökelpoisiksi ja myi edelleen, sekä myyjä, että ostajat syyllistyivät säännöstelyrikokseen.

Tupakasta tuli nopeasti eräs suosituimmista salakaupan tuotteista. Tupakkaa oli helppo kuljettaa mukana eikä muutama ylimääräinen tupakka-aski ollut todiste salakaupasta.[16]

Salakauppa - musta pörssi - on lisännyt käytössä olleitten elintarvikkeitten määrää korkeintaan muutamilla prosenteilla. Se on ollut mielialatekijä, mutta kansanhuollon kannalta pienuutensa vuoksi kutakuinkin merkityksetön.

Lisätietoja

[1] Olli Vehviläinen, Jatkosodan kujanjuoksu, s91 "Säännöstelymoraali rapistui sitä paitsi oleellisesti vasta sodan päätyttyä."
[2] Vrt. alkoholi. Sodan alla suomalaiset kuluttivat laillisesti puhdasta alkoholia noin 2 litraa vuodessa (+ laittomat sen lisäksi), mutta "viinan kiroista" pidettiin tavattoman paljon ääntä. Tuohon aikaan kansalaisilta vaadittiin ehdotonta siveyttä ja lain noudattamista, joista poikkeaminen herätti suuria tunteita. Salakaupan kohdalla tilanne on ilmeisesti ollut vastaavanlainen.
[3] Kansanhuoltoministeriö, Säännöstelyrikollisuus ja kansanhuollollinen tarkkailutoiminta 11.1.1943, s3-4 Vuoden 1942 tammi-heinäkuun aikana säännöstelyrikoksista tuomittiin lähinnä sakkoihin 4.000 henkilöä, joista noin 500 koski elintarvikkeiden myyntiä tai myynnin valmistelua. Rikkomusten todellista määrää on viranomaisten silmissä pidetty erittäin suurena, "rikkomusten lukumäärä on ilmeisesti erittäin suuri, vaikkakin niistä vain häviävän pieni määrä tulee valvontaviranomaisten tietoon ja siten lain mukaisten toimenpiteitten alaisiksi."
Kansanhuollon kannalta salakauppa on kuitenkin ollut marginaalinen ilmiö, vaikka otettaisiinkin huomioon, että tuomitut 500 henkilöä muodostivat vain murto-osan kaikista salakauppiaista ja viljelijöistä. Valtaosa säännöstelyrikoksista koski kulutustavaroita eikä kansanhuoltoa koskevaa elintarvikkeiden tuotantoa.
[4] Kaija Rautavirta, Petusta pitsaan. Ruokahuollon järjestelyt kriisiaikojen Suomessa, s92 Taulukko
[5] Favorin, Heinonen, Kotirintama 1941-1944, s65 "Kotiseudulla oli vain noin 4.500 kuorma-autoa, joita kaikkia kotijoukkojen esikunnan liikennetoimisto valvoi."
[6] Pertti Kaven, 70 000 pientä kohtaloa, s30 Tutkimus v 1936: "Kansakoululaisista ravitsemus oli heikko tai heikonlainen 1/4-1/3 tutkituista. Varattomien lasten kohdalla puutteellisesti ravittuja oli 1/3-1/2 lapsista."
[7] Anneli Pranttila, Rintamamiesten muonitus Suomessa sotavuosina 1939-1945, s173 Välirauhan aikaisen kansanravitsemuskomitean raportti: "...taloudellisista syistä noin 1/5 osa kansasta oli epätyydyttävästi ravittua... Heikosti ravittujen määrä lisääntyi talvella ja keväällä, ja saattoi nousta jopa puoleen kansasta."
[8] Koskesta voimaa http://www15.uta.fi/koskivoimaa..., alkuperäislähteenä Aamulehti 1946.
[9] Aake Jermo, Kun kansa eli kortilla, s54 "Kun karjanomistajan olisi pitänyt luovuttaa tuottamansa voikilo säännösteltyyn kulutukseen vaivaisesta 50 markan kilohinnasta, mutta raharikas ostaja oli valmis maksamaan siitä jopa 1.000 markkaa, ei valinta ollut vaikea."
[10] Peltonen et al, Suomen maatalouden historia, osa II, s495 "Tarkastuksen kohteiksi joutui sekä vuonna 1943 että 1944 yli 30.000 tilaa, ja molempina vuosina löydettiin 5-6 miljoonaa kiloa salattua viljaa. Kovin suurista määristä ei ollut kysymys, vain 100-200 kiloa tilaa kohti."
[11] Kansanhuoltoministeriö - Kansanhuoltoministeriön tiedoitustoimiston puheselostus N:o 17, 11.1.1943, "Säännöstelyrikollisuus ja kansanhuollollinen tarkkailutoiminta", s3 Taulukosta laskettu arvo. Koskee ajanjaksoa vuoden 1942 tammikuusta heinäkuuhun, joka oli elintarvikkeiden suhteen vaikeinta aikaa koko sodan aikana. Tuolloin annettiin n. 4.000 tuomiota säännöstelyrikkomuksista.
[12] Matti Peltonen & al, Itsenäisen Suomen taloushistoria 1919-1950, s495 "Vaikeimmin valvottavia olivat liha- ja maitotuotteet. ... Esimerkiksi vuonna 1945 tehtiin yli 34.000 karjanlaskentaa, ja ylimääräisiä ilmoittamattomia eläimiä löydettiin runsaat 13.000 kappaletta; näistä tosin pienemmäksi rikokseksi laskettuja kanoja oli 3.400 päätä."
[13] Aaro Jalas, Kansallinen vilja, s127 "Viljavaraston arvion mukaan satovuonna 1947-1948 säännöstellyn kulutuksen ulkopuolella liikkui jopa 100 miljoonaa kiloa leipäviljaa."
Leipäviljan vuositarve oli noin 700 milj. kg joten säännöstelymoraalin rapistuttua sodan jälkeen viljakaupasta 15% kulki ohi viranomaisvalvonnan.
[14] Aake Jermo, Kun kansa eli kortilla, s21 "...syys-marraskuun aikana 1942 otettu eri kauppaliikkeissä vastaan 70.000 väärennettyä sokerikuponkia, joilla siihen aikaan myytiin puoli kiloa sokeria. Rikolliskoplan käsiin joutui siis 35.000 kiloa sokeria."
[15] Meri ja Untamo Utrio, Pois pula ja puute - Kun kansa selviytyi, s134 "Maanviljelijäperheen kaikki jäsenet saivat erittäin raskaan työn tekijän annokset."
[16] Aake Jermo, Kun kansa eli kortilla, s20 "...tuomittiin levyseppä G.L., joka oli myynyt työtovereilleen enintään 15 markan arvoisia tupakka-askeja 75 markalla ainakin 60 rasiaa, näistä yhdessä levyseppä V.E:n kanssa 39 rasiaa, kohtuuttomien hintojen ottamisesta 3.000 markan sakkoon."
Seppo Jyrkinen - palaute ät jyrkinen.fi