Suomen ja Saksan asekaupat Välirauhan aikana

Seppo Jyrkinen, 18.8.2018

Mikä oli Saksan myymien aseiden osuus Suomen armeijan kalustosta ja mitä se kertoo Saksan tavoitteista ja maiden välisistä poliittisista suhteista?

Tarkastelussa ovat mukana viimeistään sodan alkamispäivänä Suomessa olleet käyttökuntoiset aseet, joiden myynnistä päätös oli tehty Berliinissä ja jotka siten olivat poissa Saksan omasta sotapotentiaalista.

Saksan asetoimitukset olivat merkittäviä ainoastaan ilmatorjunta-aseissa (42%) ja varauksella panssarintorjunta-aseissa (30% / 8%), jotka molemmat ovat korostetun puolustuksellisia. Sen sijaan salamasodan hyökkäyskalustoa ei tullut lainkaan.

Asekauppojen perusteella Berliinin päättäjät olivat suunnitelleet Suomelle varsin pientä roolia operaatio Barbarossassa.

Kevyt ilmatorjuntatykki
BSW:n valmistamat 20mm ilmatorjuntatykit kuuluivat aikansa parhaimmistoon
Asekauppojen toteutus

Saksan kiinnostus Suomeen

Talvisodan alettua Saksan hallitus alkoi 23. elokuuta 1939 solmitun Molotov-Ribbentrop -sopimuksen[1] mukaisesti noudattaa Suomen suhteen kielteistä aseidenmyyntipolitiikkaa ja vielä toukokuun 1940 puolivälissä Hitler torjui hänelle tehdyn esityksen aseiden toimittamisesta Suomeen.[2] Saksan virallisen politiikan mukaisesti toiminut Auswärtiges Amtin poliittisen osaston johtaja Ernst Woerman lausui 14. elokuuta 1940 Saksan tukea pyytäneelle suurlähettiläs Kivimäelle, että "Saksan asenne uudessa Neuvostoliiton-Suomen konfliktissa ei voi olla erilainen kuin viimeksi."[3] Woermanin lausunnon ajankohta tunnetaan Suomessa "elokuun kriisin" nimellä.[4]

Marsalkka Keitel
Marsalkka Keitel toimi sodan aikana OKW:n komentajana

Muutos Saksan asenteessa oli kuitenkin jo ehtinyt lähteä liikkeelle muutamaa päivää aikaisemmin. Berliinissä OKW:n päällikkö marsalkka Wilheml Keitel oli varoittanut Saksan ulkoministeriötä neuvostojoukkojen aktiivisuudesta Suomen rajalla. Tämä sai Saksan poliittisen johdon epäilemään Neuvostoliiton valmistelevan hyökkäystä Suomeen. Petsamon nikkelialueen joutuminen Neuvostoliiton haltuun olisi ollut Saksan kannalta erittäin vahingollista, sillä sen oma nikkelituotanto kattoi vain 5% maan rauhanaikaisesta tarpeesta.

Elokuussa tapahtumat etenivät nopeaan tahtiin:

10.8.1940 Keitel ilmoitti omalle ulkoministeriölleen miehitysuhasta[5]

11.8.1940 Hitler kertoi Keitelille, että Suomeen voidaan myydä aseita[6]

13.8.1940 Norjan Vuoristoarmeijakunta sai käskyn suunnitella nikkelialueen nopean miehittämisen (operaatio Renntier), mikäli Neuvostoliitto hyökkäisi Suomeen[7]

14.8.1940 Saksassa pidetyssä kokouksessa tehtiin päätös asemyynnistä Suomeen[8]

17.8.1940 saapui saksalaisen asekauppias Joseph Veltjens hakemaan hyväksyntää saksalaisjoukkojen kauttakululle

Asekaupat

Panssarintorjuntatykki Marianne
Ranskalainen 25mm panssarintorjuntatykki "Marianne" oli heikkotehoinen ja varsin pian niitä alettiin siirtää pois rintamakäytöstä

Suomeen saapunut saksalainen asekauppias Veltjens tarjosi aseita kauttakulkua vastaan ja Suomen puolelta ehdotus hyväksyttiin nopeasti. Kauttakulkuluvan antajasta on kuitenkin jälkikäteen kiistelty, että oliko se Ryti vaiko Mannerheim.[9]

Toimitusten pääosa toteutui 26.9.1940-10.12.1940 saksalaisten omien joukkojenkuljetusten ohessa.[10] Asekaupasta allekirjoitettiin sopimus hieman jälkikäteen 10.1.1941. Aseiden määrää on lähdekirjallisuudessa yleensä kuvattu merkittäväksi, mutta sopimuksen mukainen 14.000 tonnin materiaalierä olisi mahtunut kahteen amerikkalaiseen Liberty-alukseen (Wikipedia). Keväällä 1941 materiaalia toimitettiin jonkin verran lisää.

Saksan Suomelle myymät aseet olivat pääosin peräisin Tshekkoslovakiasta, Puolasta ja Ranskasta. Sen sijaan Saksan omaa materiaalia oli rajallisesti. Aseiden laatu vaihteli erinomaisesta lähes hylkytavaraan; suomalaiset joutuivat kunnostamaan heikkolaatuisimmat aseet (155 H/17 "Tuhkaluukku") ennen niiden käyttöönottoa.

Salzburgin keskustelut

Kenraali Heinrichs
Kenraali Heinrichs johti suomalaista upseeri­valtuuskuntaa Salzburgissa

Toukokuussa 1941 suomalainen upseerivaltuuskunta vieraili Saksassa. Kenraali Heinrichsin johtamalla upseeriryhmällä ei ollut valtuuksia sen paremmin sotilaallisten kuin poliittistenkaan sopimusten tekoon, mikä oli ihmetyttänyt saksalaisia. Ilmeisesti Saksassa oli oletettu, että suomalaiset olisivat tulleet pelkästään hyväksymään ja sitoutumaan Saksan esityksiin.

Käydyissä keskusteluissa OKW halusi suomalaisten ainoastaan sitovan vastassa olleet neuvostojoukot, mutta OKH toivoi voimakasta hyökkäystä Laatokan alueella.[11] Suomen rooli saksalaisten suunnitelmissa on ilmiselvästi ollut todella vähäinen, koskapa OKW ja OKH eivät olleet edes keskenään sopineet, mitä he Suomelta odottaisivat. Suhtautuminen suomalaisten esittämiin asetoivomuksiin oli myös ollut ylimielistä.[12]

Lupaukset ja toteutumat

Asekaupoissa voidaan erotella useita eri portaita ja lukuarvot pienenevät mitä pidemmälle mennään:

1. mitä joku lupasi

2. mitä kirjallisesti sovittiin

3. mitä oli käyttökelpoisena Suomessa sodan alkaessa (tämän tarkastelun kriteeri)

4. mitä jaettiin joukoille

5. mitä ehdittiin ottaa käyttöön

Suomen armeijan aseistus

Kiväärikaliberiset aseet

Kiikarikivääri
Suomen armeijan perusase oli Mosin-Nagantiin pohjautunut "Pystykorva"; kuvan aseessa harvinainen kiikaritähtäin
Kiväärikaliberisia aseita Suomen armeijalla oli Jatkosodan alkaessa virallisesti 621.929 kappaletta, joista Saksan toimittamia noin 5.000 eli 0,8% kaikista.

Suomen oma valmistus Välirauhan aikana oli tuottanut mm 9.000 konepistoolia.

Talvisodan peruina sotasaalisaseita oli noin 4% kaikista: 900 konekivääriä, 1.500 pikakivääriä ja 25.000 kivääriä. Ilmeisesti myös sotasaalispistooleita oli sodan alkaessa runsaastikin, mutta ne olivat yksityishenkilöillä, tilastojen ulkopuolella.

Kiväärikaliberiset aseet Jatkosodan syttyessä[13]

Pistoolit: 32.206 kpl, Saksan toimitukset noin 5.000 kpl, vajaat 16%.[14]

Kiväärit: 556.084 kpl, ei toimituksia Saksasta.

Konepistoolit: 13.711 kpl, ei toimituksia Saksasta.

Pikakiväärit: 14.493 kpl, ei toimituksia Saksasta.

Konekiväärit: 5.435 kpl, ei toimituksia Saksasta.

Panssarintorjunta-aseet

Boys panssarintorjuntakivääri
Englantilaista alkuperää olevat 14mm "Boys" panssarin­torjunta­kiväärit kuuluivat Saksan toimitusten heikko­laatuisimpiin aseisiin
Panssarintorjunta-aseita armeijalla oli 1.852 kpl. Näistä Saksan toimitusten osuus 550 asetta eli 30%, mutta laadukkaita niistä oli vain 150kpl eli 8% koko kalustosta.

Saksa toimitti 200 kpl 14mm pst-kivääriä, jotka kuitenkin olivat niin heikkotehoisia, että sodan sytyttyä niitä ryhdyttiin korvaamaan suomalaisilla Lahti pst-kivääreillä sitä mukaa kuin oma teollisuus kykeni aseita valmistamaan.

Suomelle myydyt 150 kpl saksalaista pst-tykkiä sen sijaan olivat erittäin laadukkaita, mutta 200 kpl ranskalaista 25mm pst-tykkiä puolestaan heikkotehoisia ja myös niitä alettiin ottaa pois rintamakäytöstä vuoden 1942 alusta.

Suomen armeijalla oli käytössään 125 kpl Talvisodassa sotasaaliina saatua erinomaista 45mm pst-tykkiä, joiden läpäisykyky oli muita pst-aseita parempi.

Merkittävänä voidaan pitää Vetljens-sopimukseen sisältyneitä panssarimiinoja, joita tuli 150.000 kappaletta. Suomalaisten omien miinojen määristä ei ole saatavissa tietoja. Saksalaisten panssarimiinojen osuuden kaikista panssarimiinoista voidaan kuitenkin olettaa olleet varsin suuren. Omaakin valmistuskykyä oli, sillä Suomessa oli Talvisodan lopulla valmistettu puisia panssarintorjuntamiinoja yli 30.000 kpl kuukaudessa.

Panssarintorjunta-aseet Jatkosodan syttyessä

Panssarintorjuntakiväärit: 911 kpl. Näistä Saksan osuus 200 kpl, noin 22%,[15] jotka kuitenkin olivat heikkolaatuisia.

Panssarintorjuntatykit; 941 kpl. Näistä Saksan osuus 350 kpl pst-tykkiä, noin 37%,[16] joista 150 oli laadukasta ja 200 heikkolaatuista.

Panssariase

Panssarikorjaamo
Talvisodan sotasaalisvaunuja kunnostettiin Varkauden panssarikorjaamolla
Panssarivaunuja ja panssariautoja Suomella oli 108 kpl. Lisäksi kaksi panssarijunaa. Suomen armeijalle Saksa ei toimittanut panssarivaunuja lainkaan, mutta kylläkin omille joukoilleen Pohjois-Suomeen.

Suomessa korjattiin runsaasti Talvisodan aikana sotasaaliiksi saatuja vaunuja sodasta säästyneiden 24 Vickers panssarin lisäksi. Talvisodan peruina oli myös keveitä tiedusteluvaunuja, joilla ei kuitenkaan ollut käyttöarvoa sotatoimissa.

Panssarit Jatkosodan syttyessä[17]

Panssarivaunut: 86 kpl, ei toimituksia Saksasta.

Panssariautot: 22 kpl, ei toimituksia Saksasta.

Panssarijunat: 2 kpl, ei toimituksia Saksasta.

Kranaatinheittimet

Raskas kranaatinheitin
120mm raskas krh
Kranaatinheittimiä Suomella oli 1.073 kappaletta. Saksa ei toimittanut niitä lainkaan.

Kotimainen teollisuus valmisti 160 kpl raskasta 120mm kranaatinheitintä.

Heittimet Jatkosodan syttyessä[18]

Kevyet kranaatinheittimet: 911 kpl, ei toimituksia Saksasta.

Raskaat kranaatinheittimet: 162 kpl, ei toimituksia Saksasta.

Kenttätykit

Suomen maavoimien käytössä oli noin 1.820 kenttätykkiä, joista Saksan toimittamia 236 eli 13% kaikista.

Saksalaisten toimittamista tykeistä aikansa parhaimmistoon kuuluivat 48 kpl 150 H/40 tykkiä ja 16 kpl 105 H/41 tykkiä. Muu kalusto oli peräisin Saksan valtaamista maista (Tshekkoslovakia, Puola, Ranska) ja peräisin 1. maailmansodan ajoilta, joskin osa oli modernisoitu 20- ja 30-luvuilla.

Talvisodan peruja Suomessa oli noin 140 sotasaalistykkiä, joista osa erinomaisia.

Kokonaisuus ei ollut aivan moderni: 544 jäykkälavettista tykkiä (1/3 kaikista) oli peräisin 1800-luvulta. Niiden teknologia (de Bange) oli lähempänä Yhdysvaltain sisällissotaa, kuin Toista maailmansotaa.

Ruotsi oli ennen sotia tilannut Saksasta 142 kpl keveitä 105mm leFH 18 haupitseja, jotka toimitettiin vuosina 1939-1942. Suomeen niitä riitti vain 16 kappaletta (Wikipedia).

Raskas haupitsi
Saksan asetoimitusten parhaimmistoon kuuluivat 150mm raskaat haupitsit, jotka olivat käytössä vielä pitkään sotien jälkeenkin

Kenttätykit Jatkosodan syttyessä[19]

47-70mm linnoitustykit: 45 kpl, ei toimituksia Saksasta.[20]

75-90mm jäykkälavettiset kanuunat: 195 kpl, ei toimituksia Saksasta.

75-90mm kanuunat: 773 kpl, joista 54 kpl 76 K/02 tykkiä Saksasta, mikä teki 7% keveistä kanuunoista.[21]

105-122mm haupitsit: 199 kpl. Näistä 16 saapui 20. kesäkuuta 1940 Saksasta osuuden ollessa 8%[22] ja kaikki 16 olivat laadukkaita.

107-120mm jäykkälavettiset kanuunat: 145 kpl, ei toimituksia Saksasta.

105-122mm kanuunat: 112 kpl, joista 78 Saksasta, mikä teki 70% raskaista kanuunoista.[23]

150-155mm haupitsit: 160 kpl, joista 88 tykkiä eli 55% Saksasta.[24] Saksan toimituksista 48 oli erittäin laadukkaita ja 40 jouduttiin Suomessa korjaamaan käyttökuntoon.

150-155mm jäykkälavettiset kanuunat: 147 kpl, ei toimituksia Saksasta.

150-155mm kanuunat: 8 kpl (rannikkotykistössä), ei toimituksia Saksasta.[25]

203-210mm haupitsit: 36 kpl, ei toimituksia Saksasta.

Ilmatorjunta-aseet

Madsen ilmatorjuntatykki
Madsenin 20mm kevyt ilmatorjuntatykki, joita käytettiin etenkin laivastossa
Ilmatorjunta-aseiden kokonaismäärä oli 909 asetta, joista Saksan toimitusten osuus 379 kappaletta, 42% kaikista.

Aseiden määrissä on lähteissä eroavuuksia osan sisällyttäessä laivaston aluksissa olleet aseet tilastoihin ja osa ei. Tekniikaltaan vanhentuneiden raskaiden it-tykkien käyttö rannikkopuolustuksessa aikaansaa lisää tulkintakysymyksiä.

Saksasta tulleet 27 kpl 20mm BSW-tykkiä olivat ajanmukaisia kuten myös 40mm aseet ja 20 Skodan valmistamaa 75mm it-tykkiä. Raskaissa it-tykeissä on mukana Saksan 13. kesäkuuta toimittamat 24 heikkolaatuista Puteux-tykkiä. Ennen sotaa Suomessa olleita, käyttöarvoltaan olemattomia Zenit-Meller tykkejä, ei ole huomioitu.

It-aseet Jatkosodan syttyessä

7,6mm it-kk: 174 kpl, ei toimituksia Saksasta.[26]

20mm it-tykit: 382 kpl, joista 243 eli 64% Saksasta tai Saksan luvalla Tanskasta.[27]

40 mm it-tykit: 228 kpl, joista 92 eli 40% Saksasta.[28]

75 ja 76 mm it-tykit: 125 kpl. Näistä 44 eli 35% Saksasta,[29] joista 20 laadukasta ja 24 heikkolaatuista.

Lentokoneet

Morane-Saulnier hävittäjäkone
Morane-Saulnier oli jo ennen sotia vanhentunut hävittäjäkone, mutta Suomelle yhä kelvollinen
Ilmavoimien kalusto käsitti 307 sotakonetta, joista Saksan toimittamia oli vain 14 kappaletta eli 5% koko kalustosta. Ajanmukaisia Messerschmitt-hävittäjäkoneita sen paremmin kuin syöksypommittajiakaan saksalaiset eivät Veltjensin keskusteluissa edes luvanneet.

Hävittäjäkoneita Saksa lupasi Veltjens-sopimuksen yhteydessä 1.10.1940 yhteensä 53 kappaletta, 24 Morane-Saulnieria ja 29 Curtiss Hawkia. Toimitukset tapahtuivat erittäin välinpitämättömästi.

Vuoden 1940 joulukuun ja 1941 tammikuun aikana Saksasta saatiin yhteensä 10 kpl Morane-Saulnier -konetta. Seuraavaksi saatiin lentokuntoiseksi 10 koneen erä 30.6.1941 alkaen.

Curtiss koneiden toimitukset alkoivat niin myöhään, että ensimmäiset saatiin lentokelpoisiksi vasta Saksan oman Barbarossa-hyökkäyksen alettua. Suomalaiset ehtivät koota laatikoissa saapuneista koneista vain 4 hävittäjää 23.-25.6.1941. Loput koneet saatiin käyttöön Jatkosodan syttymisen jälkeen, kaksi viimeistä vasta joulukuussa, jolloin Saksan omien kaavailujen mukaan sodan olisi jo pitänyt olla ohi.

Sotakoneet Jatkosodan syttyessä[30]

Hävittäjäkoneet: 230 kpl. Näistä Morane-Saulnier-koneita 10 kpl[31] ja Curtiss Hawk -koneita 4 kpl.[32] Saksasta yhteensä 14 konetta eli 6% hävittäjäkoneista.

Pommikoneet: 41 kpl, ei toimituksia Saksasta.

Tiedustelukoneet: 36 kpl, ei toimituksia Saksasta.

Rannikkotykit

Rannikkotykki
Osa vanhoista rannikkotykeistä oli suorastaan hupaisia, mutta sotaa on käytävä niillä aseilla, joita on tarjolla
Rannikkotykkejä oli yhteensä 336 kappaletta. Saksa ei toimittanut niitä lainkaan.

Rannikkotykit Jatkosodan syttyessä[33]

alle 100mm, 180 kpl

100-200mm, 110 kpl

200-300mm, 31 kpl

päälle 300mm, 15 kpl

Sotalaivat

Sota-aluksia oli yhteensä 48 kappaletta, minkä lisäksi oli laivaston käyttöön otettuja siviilialuksia. Saksa ei toimittanut yhtään sotalaivaa.
Torpedovene miinalastissa.
Torpedovene miinalastissa.

Sotalaivat Jatkosodan syttyessä[34]

Panssarilaivat, 2 kpl

Tykkiveneet, 4 kpl

Sukellusveneet, 5 kpl

Moottoritorpedoveneet, 7 kpl

Vartiomoottoriveneet, 17 kpl

Miina-alukset, 7 kpl

Miinanraivaajat, 6 kpl

Poliittiset johtopäätökset

Suomella puolustuksellinen rooli

Toisessa maailmansodassa tuli tunnetuksi hyökkäyksellinen salamasota, jossa

1. modernit hävittäjäkoneet ottivat paikallisen ilmaylivoiman,

2. pommikoneet tuhosivat puolustajalle tärkeät kohteet ja

3. vahvat panssarikiilat puhkaisivat vastustajan linjat.

Näitä "blitzkriegin" tärkeimpiä aseita Saksa ei myynyt Suomelle lainkaan Välirauhan aikana.

Saksan myymät aseet olivat pääosin puolustuksellisia. Tällaisia olivat etenkin ilmatorjunta-aseet ja panssarintorjunta-aseet, joiden osuus saksalaisten toimittamassa kalustossa oli huomattava. Tämä viittaa voimakkaasti siihen, että Saksa ei edellyttänyt Suomen ryhtyvän aktiivisiin sotatoimiin. Berliinille olisi riittänyt, jos Suomi olisi sallinut Saksan armeijalle kauttakulun ja tyytynyt passiivisena sitomaan neuvostojoukkoja.

Operaatio Barbarossasta tieto

Presidentti Risto Ryti
Presidentti Risto Ryti pitämässä radiopuhetta

Sodan alkuvuosina Saksan sotakone oli osoittanut olevansa täysin ylivoimainen kaikkiin muihin armeijoihin nähden. Se oli tuhonnut jopa lukumääräisesti Euroopan suurimman sotilasmahdin, Ranskan, jolla oli lisäksi Maginot-linja suojanaan. Armeijat olivat romahtaneet sen edessä päivissä, parhaimmillaan tunneissa:

Puola 18 päivää

Tanska 6 tuntia

Norja kaksi kuukautta

Hollanti 4 päivää

Belgia 18 päivää

Ranska 45 päivää

Brittijoukot 25 päivää (ajettiin Dunkirkin kautta kotisaarelleen)

Voimansa tunnossa ollut Suur-Saksa ei katsonut tarvitsevansa sodankäynnissä pientä Suomea merkittävissä määrin. Maata, jonka väestö oli vain 4% Saksasta ja jonka armeija Hitlerin mielestä "oli talvisodassa vuodattanut verensä lähes kuiviin".[35]

OKW:n Salzburgin neuvotteluissa ilmaisema toive Suomen passiivisesta roolista heijasteli Hitlerin kantaa. Saksan aikomus oli murskata Stalinin hallinto muutamassa kuukaudessa.

Salaamissyistä Hitler epäsi useasti kenraaleidensa toiveet informoida tulevassa olevasta operaatiosta suomalaisille.[36] Berliinillä ei ollut tarvetta kertoa suomalaisille operaatio Barbarossasta, ennen kuin kuukauden päivät ennen sotatoimien alkua.

Summa summarum
Tämä antaa voimakasta tukea Suomen sodanaikaisen johdon väitteille, joidenka mukaan heillä ei ollut luotettavaa tietoa Saksan idänsotaretkestä, ennen kuin asia tehtiin selväksi Salzburgin keskusteluissa toukokuun lopulla 1941.
Viitteet
[1] Pauli Kruhsen dokumenttisivusto histdoc.net
[2] Michael Jonas, Kolmannen valtakunnan lähettiläs, s108 "Hitlerillä ei ollut ensisijaista erityiskiinnostusta Suomeen. Hänen näkökulmastaan lähes merkityksetön koillisessa sijaitseva pieni maa oli hänen Euroopan tulevaisuuden järjestelyjen puitteissa julistamansa, Skandinavian valtioiden Tanskan, Norjan ja Ruotsin muodostaman Pohjolan liiton ulkopuolella eikä sitä juuri otettu muutenkaan huomioon muun muassa ideologisesti perustelluissa idästä saatavan elintilan suunnitelmissa. - - Ribbentropin lokakuun [1939] puolivälissä välittämä Hitlerin päätös asetoimitusten lopettamisesta Suomelle oli vain ensimmäinen näkyvä seuraus kansallissosialistisessa ulkopolitiikassa tapahtuneesta paradigmanmuutoksesta. Kuvaavaa on, että Suomeen kohdistettu asevientikielto pysyi ennallaan loppukesään 1940 asti huolimatta Berliinin kasvavista epäilyistä. Vielä toukokuun puolivälissä 1940, jolloin ajatuksella Neuvostoliittoon kohdistuvasta hyökkäyssodasta oli vielä vain vähän konkreettista sisältöä, Hitler torjui ehdottomasti kyseisen kiellon poistoyritykset."
[3] Esko Vuorisjärvi, Petsamon nikkeli kansainvälisessä politiikassa 1939-1944, s97 "Saksan ulkopolitiikka oli taas kerran kaksiraiteista. Oli olemassa Auswärtiges Amt, joka pidettiin tietämättömänä todellisista suunnitelmista, jotta se "itseään ja Hitleriä paljastamatta todella vakavissaan jatkaisi vanhaa rauhanomaisen rinnakkaiselon ylläpitämistä Moskovan kanssa." Tämän mukaisesti ja ilmeisen vilpittömästi vastasi AA:n poliittisen osaston johtaja Ernst Woerman Kivimäelle elokuun 14. päivänä [1940], tämän pyytäessä Saksan tukea Neuvostoliiton mahdollisesti hyökätessä Suomen kimppuun, että "Saksan asenne uudessa Neuvostoliiton-Suomen konfliktissa ei voi olla erilainen kuin viimeksi.""
[4] Erkki Maasalo, Päämäärä ennen mainetta. Rolf Witting jatkosodan ulkoministerinä 1940-1943, s139 "Witting sai ennen juhannusta 1940 tietää Lontoon kautta, että Neuvostoliiton Lontoon-lähettiläs Ivan Maiski oli sanonut Neuvostoliiton ryhtyvän toimenpiteisiin Suomen suunnalla. Maiski perusteli asiaa sillä, että Neuvostoliiton piti varautua Saksaa vastaan. Hän toivoi, että Suomi ei tällä kertaa tekisi vastarintaa."
[5] Mikko Uola, Eritahtiset aseveljet, s163 "Saksan asekaupat Suomeen ja kauttakulkuprosessi lähtivät liikkeelle siitä, kun marsalkka Keitel varoitti Saksan ulkoministeriötä 10.08.1940 neuvostojoukkojen liikehtimisestä Suomen rajalla, mikä ennakoi Neuvostoliiton ilmeistä hyökkäystä Suomeen, mahdollisesti Petsamoon."
[6] Erkki Maasalo, Päämäärä ennen mainetta. Rolf Witting jatkosodan ulkoministerinä 1940-1943, s139 "Elokuun 12. päivänä 1940 sotamarsalkka Wilhelm Keitel, Saksan yleisesikunnan päällikkö, ilmoitti, että Hitler oli antanut edellisenä päivänä tukensa Suomelle ja suomalaisille voitaisiin nyt alkaa myydä aseita."
[7] Esko Vuorisjärvi, Petsamon nikkeli kansainvälisessä politiikassa 1939-1944, s98 "Saksan tiedustelupalvelun tulosten ja päättelyn osoittaessa, että Neuvostoliitto voisi aloittaa sotilaalliset toimenpiteet Suomen suunnalla elokuun 1940 puolivälissä, käski Hitler elokuun 13. päivänä vahventaa Pohjois-Norjassa olevia saksalaisjoukkoja. Siltä varalta, että Neuvostoliitto todella hyökkäisi Suomen kimppuun, hän antoi myös Norjan-VuorAK:lle tehtäväksi valmistaa operaatiosuunnitelman, jonka tarkoituksena oli tarvittaessa nopeasti miehittää Kolosjoen kaivosalue ja torjua Pohjois-Norjaan tapahtuva maihinnousu. Operaatiosta käytettiin peitenimeä Renntier..."
[8] Mikko Uola, Eritahtiset aseveljet, s164 "Kun kokous Suomen avustamisesta pidettiin 14.08.1940, Göring selitti Hitlerin toivovan nopeita ja suuria asetoimituksia Suomeen, koska hän ei halunnut Suomen joutuvan venäläisten valtaan. - - Samassa kokouksessa Suomelle luvattiin Hitlerin toivomuksesta suuri määrä panssarimiinoja ja muuta panssarintorjunta-aseistusta."
[9] Historiantutkimuksessa ei ilmeisesti ole lainkaan pohdittu sitä vaihtoehtoa, että sekä Ryti että Mannerheim kyllä suhtautuivat kauttakulkuun myönteisesti, mutta kumpikaan ei antanut varsinaisesti lupaa. Veltjensille puolestaan riitti myönteinen suhtautuminen, sillä voimansa tunnossa olevan Suur-Saksan edustaja ei välttämättä pitänyt mahdollisena, että Suomi asettuisi vastustamaan satamaan saapuvia saksalaisia, vaikka juridista lupaa ei olisikaan!
 
Voimakas ylimielisyys pikkuvaltion suhteen näkyi myös siinä, että kirjallista sopimusta kauttakulusta Saksa ei olisi lainkaan halunnut tehdä. Sopimus allekirjoitettiinn samana päivänä, kun ensimmäiset saksalaiset saapuivat Pohjanlahden satamiin; laivat olivat lähteneet liikkeelle jo pari päivää aikaisemmin.
 
Ilmeisesti Suur-Saksan arvovallalle oli sopimatonta tehdä sopimuksia pienten valtioitten kanssa, vaan Berliinissä edellytettiin pienempien olevan tottelevaisia alamaisia. Samankaltaista asennetta on nähtävissä myös Salzburgin keskustelujen yhteydessä.
[10] Jatkosodan historia, osa 1, s143 "Lokakuun 1. päivänä allekirjoitettiin lopulta laaja hankintasopimus N:o 1187, jonka perusteella saatiin pääasiassa Pohjanlahden satamiin syyskuun 26. ja joulukuun 10. päivän välisenä aikana 14.000 tonnia sotatarvikkeita yhteensä noin 57,7 miljoonan Saksan markan arvosta."
[11] Jatkosodan historia, osa 1, s174 "...kenraaliluutnantti Heinrichs keskusteli 28.5.1941 yhteenvedonomaisesti yhteysupseerinsa kommodori Brücknerin kanssa. Tässä keskustelussa kenraaliluutnantti Heinrichs kiinnitti keskustelukumppaninsa huomiota siihen, että OKW:n esityksen mukaan suomalaisilta odotettiin vain vastassa olevien neuvostojoukkojen sitomista, kun taas OKH:n toivomuksena olisi vahva hyökkäyksellisesti toimiva voimaryhmä Laatokan alueella. Kommodori Brückner tulkitsi asian siten, että OKW:ssä oli esitetty suomalaisille vain minimi, jota Suomen armeijalta toivottiin, mutta että OKW:llä ei olisi mitään sitä vastaan, että Suomi siirtyisi hyökkäykseen."
[12] Ohto Manninen, Molotovin cocktail - Hitlerin sateenvarjo, s176 "Seuraavana aamupäivänä [27.5.1941] suomalaiset johdatettiin varusteluvirastoon, joka sijaitsi "mitättömän näköisessä" rakennuksessa Kufurstenstrassella Berliinissä. Tämänkin käynnin Halder oli järjestänyt, jotta suomalaiset saisivat esittää sotavarustetoivomuksiaan. Suomalaisia kuuntelemaan olikin kerätty useita upseereita, mutta vieraiden käsitykseksi jäi, että saksalaiset suhtautuvat pyyntöihin "ylimielisesti" ja että suomalaisten vierailu häiritsi viraston säännöllistä työskentelyä."
[13] Jatkosodan historia, osa 1, s155
[14] Jaeger Platoon sivusto
[15] Jaeger Platoon sivusto Huom: Jatkosodan historia, osa 1, s155 olevassa taulukossa on 8-14mm pst-kivääreiden kohdalla 13.3.1940 mukaiseen lukemaan laitettu Välirauhan aikana maahan tuotuja aseita. Ja vastaavasti "lisäys" sarakkeen lukema on liian pieni.
[16] Jaeger Platoon sivusto
[17] Jatkosodan historia, osa 1, s156
[18] Jatkosodan historia, osa 1, s155
[19] Jatkosodan historia, osa 6, s386-387
[20] Jatkosodan historia, osa 1, s157
[21] Jaeger Platoon sivusto
[22] Jaeger Platoon sivusto
[23] Jaeger Platoon sivusto
[24] Jaeger Platoon sivusto
[25] Jatkosodan historia, osa 1, s157
[26] Vehviläinen, Lappi, Palokangas - Itsenäisen Suomen ilmatorjuntatykit 1917-2000, s102
[27] Pitkänen, Simpanen, 20mm Suomessa, s28 sekä s150-154 Mainittu 20mm it-tykkien määrä on monivaiheisen laskelman antama "noin" arvo; pariakymmentä Madsenia käytettiin Talvisodan aikana panssarintorjunta-aseina."
[28] Vehviläinen, Lappi, Palokangas - Itsenäisen Suomen ilmatorjuntatykit 1917-2000, s102
[29] Jaeger Platoon sivusto. Laskettu sivun tietojen pohjalta. Lähdeteoksissa useampia eri lukemia.
[30] Jatkosodan historia, osa 1, s162
[31] Keskinen, Stenman: Morane-Saulnier M.S. 406, s90
[32] Keskinen, Stenman, Niska: Curtiss Hawk 75 A, s83
[33] Jatkosodan historia, osa 1, s161
[34] Jatkosodan historia, osa 1, s161
[35] Ohto Manninen, Molotovin cocktail - Hitlerin sateenvarjo, s166 "Jodl korosti, että Suomen kansa, joka äsken on sankarillisesti kestänyt yksin raskaan sodan, voisi tämän lisäksi kyllä sitovalla toiminnalla kaakkoisrajallaan myötävaikuttaa suunnitelman nopeaan toteuttamiseen, mutta saisi rajoittua tähän eikä yrittää offensiivia Laatokan kummallakaan puolella ennenkuin ryssä on kypsä ja die Sache kommt von sich selbst in Bewegung. - - Kun Lossberg oli valmistelumuistiossaan esittänyt suomalaisille hyökkäystä Laatokan molemmin puolin, Jodl tyytyi puhumaan sitomisesta. Varovaisuus heijasteli Hitlerin käsitystä, jonka mukaan Suomen armeija oli talvisodassa vuodattanut verensä lähes kuiviin."
[36] Stig Jägerskiöld, Suomen marsalkka 1941-1944, s28 "Suorittaessaan esittelyä Hitlerille 20.4.[1941] suuramiraali Raeder yritti voimakkaasti saada tämän myöntymään siihen, että viranomaiset ottaisivat yhteyden suomalaisiin saadakseen aikaan sopimuksen suunnitelluista hyökkäyksellisistä toimista. Oslosta lähetettiin 30.4.[1941] uusi, samaa tarkoittava anomus. Kaikki oli turhaa. Tärkeämpää oli pitää itään suunnattava suurhyökkäys salaisena. Hitler lykkäsi ajankohtaa, jolloin suomalaisille kerrottaisiin asiasta, edelleen toukokuun 15. päivästä saman kuun 25. päivään."

Lisätietoja

Tarkastelussa mukana ovat viimeistään Jatkosodan alkamispäivänä käyttökuntoisina Suomen satamissa olleet, Saksan myymät aseet. Myös Tanskasta hankitut aseet ovat mukana, koskapa lupa kauppoihin oli saatava Berliinistä. Sen sijaan mukana eivät ole ne Talvisodan aikana länsimaista ostetut aseet, jotka Saksa oli takavarikoinut Norjan miehityksen yhteydessä ja jotka se pääosin vapautti Välirauhan aikana. Eivätkä myöskään osina Suomeen toimitetut ja kokoonpanoa edellyttäneet aseet.

Eri lähteissä aseita koskevat lukuarvot vaihtelevat. Osassa on tilastoitu ainoastaan hankitut aseet, mutta ei ole huomioitu niiden vaurioitumisista johtuvia poistoja. Kenttätykkien ja it-tykkien sijoittelu rannikon puolustukseen aikaansaa myös eroja tilastoihin. Lisäksi aseista vain osa oli rintamalla osan ollessa koulutuskäytössä ja osan varastoissa.

Jatkosodan alkaessa olleiden aseiden määriä koskevat tiedot on pääsääntöisesti otettu "Jatkosodan historia" kirjasarjan 1. tai 6. osasta. Mikäli tarjolla on kuitenkin ollut tuoreita erikoisteoksia, on käytetty niissä esitettyjä lukuarvoja. Saksan Suomelle myymien aseiden kohdalla www.jaegerplatoon.net on osoittautunut erinomaiseksi tietolähteeksi kertoessaan parhaimmillaan päivän tarkkuudella aselaivojen saapumisen Suomen satamiin. Lentokonetoimituksia koskevat ovat peräisin Keskinen & al toimittamista julkaisuista, joiden erityinen anti on päivän tarkkuudella laaditut konekohtaiset historiat.

Mahdollinen 6 vuorokauden virhe esiintyy kokonaismäärän tilastoissa, joissa tiedot ovat yleensä 1.7.1941 mukaisia, mutta mikäli siitä aiheutuu virhe, se jää marginaaliin.

Koonti

Ase
Kokonais­määrä
Ostot Saksasta
Saksan osuus
Kivääri­kaliberiset aseet
Pistoolit
32.206 kpl
5.000 kpl
16 %
Kiväärit
556.084 kpl
0
0 %
Konepistoolit
13.711 kpl
0
0 %
Pikakiväärit
14.493 kpl
0
0 %
Konekiväärit
5.435 kpl
0
0 %
Panssarin­torjunta-aseet
Pst-kiväärit
911 kpl
200 kpl
22 %
Pst-tykit
941 kpl
350 kpl
37 %
Panssari­kalusto
Panssarivaunut
86 kpl
0
0 %
Panssariautot
22 kpl
0
0 %
Panssarijunat
2 kpl
0
0 %
Kranaatin­heittimet
Kevyet heittimet
911 kpl
0
0 %
Raskaat heittimet
162 kpl
0
0 %
Kenttätykit
47-70mm tykit
45 kpl
0
0 %
75-90mm jäykkä­lavettiset kanuunat
195 kpl
0
0 %
75-90mm kanuunat
773 kpl
54 kpl
7 %
105-122mm haupitsit
199 kpl
16 kpl
8 %
107-120mm jäykkä­lavettiset kanuunat
145 kpl
0
0 %
105-122mm kanuunat
112 kpl
78 kpl
70 %
150-155mm haupitsit
160 kpl
88 kpl
55 %
150-155mm jäykkä­lavettiset kanuunat
147 kpl
0
0 %
150-155mm kanuunat
8 kpl
0
0 %
203-210mm haupitsit
36 kpl
0
0 %
Ilmatorjunta-aseet
7,6mm it-konekiväärit
174 kpl
0
0 %
20mm it-tykit
382 kpl
243 kpl
64 %
40mm it-tykit
228 kpl
92 kpl
40 %
75 ja 76mm it-tykit
125 kpl
44 kpl
35 %
Lentokoneet
Hävittäjäkoneet
230 kpl
14 kpl
6 %
Pommikoneet
41 kpl
0
0 %
Tiedustelukoneet
36 kpl
0
0 %
Rannikkotykit
Alle 100mm
180 kpl
0
0 %
100-200mm
110 kpl
0
0 %
200-300mm
31 kpl
0
0 %
Yli 300mm
15 kpl
0
0 %
Sota-alukset
Panssarilaivat
2 kpl
0
0 %
Tykkiveneet
4 kpl
0
0 %
Sukellusveneet
5 kpl
0
0 %
Moottoritorpedo­veneet
7 kpl
0
0 %
Vartiomoottori­veneet
17 kpl
0
0 %
Miina-alukset
7 kpl
0
0 %
Miinanraivaajat
6 kpl
0
0 %
Seppo Jyrkinen - palaute ät jyrkinen.fi