Alkuun 20 22

Kalevala kirja netissä

Jakso 21 - Kohtasi mies nöyryytensä

Käden kunnon parantuessa kohosi myös Lemminkäisen mieli ja alkoi mies uutta pyyntiretkeä valmistella. Hänellä oli ollut aikaa pohdiskella tekemisiään ja oli jotakin erheistään oppinut. Ymmärsi, että pelkällä itsevarmuudella oli turhaa suurille saloille kadonnutta Hiien hirveä tavoitella.

Keskitalven kylmien taituttua sanoi mies hyvästit kolttalaisille ja astui heiltä saamiinsa suksiin. Eivät olleet niin luistavat kuin kalevalaisen veistäjän tekemät, mutta kiitteli kovasti. Nyt Lemminkäiselle riitti, että hän pääsi matkaan.

Jäivät tunturit selän taa ja tavoitti ennen pitkää mies pensasmaista koivikkoa ja sitten suurempaakin puuta. Päiväkausia hiihti kalevalainen kohti etelää, ja hiljaisuuden keskellä taivaltaessaan hänellä oli aikaa suunnitella tulevaa. Virheensä myöntänyt mies päätti vastedes toimia toisin.

Alkoi Lemminkäinen lähestyä Kalevalan maita ja oli aika pyytää apua Puun juurella. Pyhän Puun. Kävi erämiehen silmä metsää lävitse ja oikean löydettyään Lemminkäinen sytytti tulet. Hieman epävarmoin käsin hän kaivoi konttinsa sopukoista kangaspussukan. Siinä olivat hänen äidiltä saamansa yrtit. Viimeisensä.

Lemminkäinen hiljeni ja selvitteli ajatuksiaan, tulevia sanojaan pohtien. Erehdyksiin ei enää ollut varaa. Oli valittava sanat taiten ja onnistuttava. Muutoin koko matka olisi ollut turha. Kotiin meno ilman saalista ei maittanut. Saisi kuulla naisten naurua ja Kyllikin nalkutusta loputtomasti.

Ei ikinä! Menisi mieluummin vaikka länteen, ikuisen jään maahan. Tai etelään, Viroakin kauemmas aina saksanmaalle asti. Kokonaan toisiin maihin. Hänen kaltaiselleen vahvakätiselle miehelle kyllä töitä löytyisi niin kauan kuin miekka kädessä taipuisi.

Kumea humpsahdus havahdutti Lemminkäisen olevaiseen maailmaan. Oli sää nuoskaksi mennyt ja jykevä kuusi vapautti itsensä alkutalven painolasteista. Nuotiossa näkyi enää kekäleitä ja savu täytti tienoon. Oli oikea hetki ihmislapselle ja sormet noukkivat hyppysellisen hyvänhajuista jauhetta viimeisten hehkuvaisten päälle.

"Terve metsä, täältä tullaan!" Lemminkäinen huudahti kohottaen katseensa kohti lumista metsää. Seisaalleen nousten kutsui Tapion kuulemaan metsämiehen rukousta. Hetken ajaksi jäi vastausta kuulemaan, mutta vain hiljaisuutta tarjottiin. Ei edes kaiku vastannut raskaan lumen keskeltä.

Jatkoi Lemminkäinen rukoustaan kertoen voimakkaalla äänellä lähtevänsä vaativaan tehtävään Tapiolan tietä myöten, Tapion talojen kautta.

Pyysi metsää avukseen, jotta Tapio ohjaisi hänet oikeaan paikkaan, sinne missä Hiien hirvi piilottelee. "Merkkaa minulle reitti, jota eksymättä seurata osaisin. Vieras kun olen maillasi, tarvitsen oppaan löytääkseni perille. Nopeajalkaisen saaliini luo.

Se on ainoa, mitä olen pyytämässä. En kaipaa karhua enkä osmaa tarkan keihääni eteen. Ainoastaan sen kiiltäväkarvaisen suuren hirven, joka toisen sarvensa on jo menettänyt."

Aneli Lemminkäinen vielä liukaskielisesti Mielikkiäkin, metsän emäntää. Että tämä hyvyydessään laittaisi Hiien hirven hänen eteensä. Pyysi ottamaan kultaiset avaimet hohtavalta reideltään ja avaamaan Tapion aitan. Oli tulossa Lemminkäisen pyyntipäivä ja hän oli saalista etsimässä. Ja siihen hän tarvitsi viisaan naisen apua.

Tapion väen hajamielisen ja mukavuudenhaluisen luonteen tietäen hän osoitti sanojaan myös lapsosen tossuissa tepastelevalle perheen nuorelle tyttärelle. "Tuulikki Tapion neiti! Soita pillilläsi äitisi korvaan, että tämä varmasti kuulisi ja heräisi, nousisi ylös makoilemasta. Minua hän ei useinkaan ole suostunut kuuntelemaan, mutta sinä, sievä prinsessani, olet ennenkin apunani ollut."

Ja metsä vastasi omalla tavallaan. Alkoivat suuret, lumiset puut lempeästi huojua tuulettomassa metsässä. Ja korviinsa Lemminkäinen sai huminan, jonka viestistä ei voinut erehtyä. Oli Tapion väki hänen sanansa kuullut.

Savu oli kylmennyt nuotiosta ja Lemminkäinen oli tehnyt sen, minkä ihminen saattoi tehdä. Levolliselta ei olo kuitenkaan tuntunut, sillä metsän vastaus oli niin kovasti vaisu ollut. Jätti epäilyksen häivän Lemminkäisen mieleen.

Seuraavaksi 22:
Tapion talon nurkille