Kodinturvajoukot - tarkka-ampujien verkosto

Seppo Jyrkinen, 23.08.2015
SA-KUVA

Suomessa on 1,6 MIO asetta - iso osa hirvikivääreitä - ja 1,3 MIO aseenkantolupaa.

Armeijan reserviläiskirje 2015 tavoitti 900.000 suomalaista ja koska sodan ajan armeija käsittää 250.000 miestä, niin kirjeen saaneista 650.000 kuuluu kategoriaan "ei käyttöä". Heidän lisäkseen maassa on satoja tuhansia yli 60-vuotiaita, joille kirjettä ei edes tullut. Miljoona miestä virallisen kortistojen ulkopuolella.

Onko aivan varmasti totta, että tälle porukalle ei löydy käyttöä maanpuolustuksessa?

Tarkka-ampujia

Kodinturvajoukoissa on kyse 100.000 tai 500.000 tarkka-ampujan armeijasta. Tekstiviestin saatuaan he lähtevät metsään oman aseensa kanssa muodostaen pienissä ryhmissä verkon solmukohtia sopiviin paikkoihin. Teiden varsille ja tärkeitten kohteitten seutuville.

Nopean toiminnan joukot

Valtaosa aseenkantoluvan haltijoista on kouliintunut aseenkäyttöön metsästysharrastuksen myötä. Mosin-Nagant M/1891 pohjalta rakennettujen Pystykorvien ja vastaavien kantama on taitavissa käsissä puolen kilometrin tietämissä. Isomman patruunan ansiosta kantamaa ja läpäisykykyä löytyy enemmän kuin moderneista konetuliaseista. Taktisesti oikein käytettyinä hirvikiväärit ovat yhä erinomaisia aseita.

Paikalliset vapaaehtoiset saa liikkeelle tekstiviestillä. Reagointiaika on veteen piirretty viiva, kuten on miesten määräkin. Muutamasta tunnista muutamaan päivään; eläkeukko pääsee töistään eroon samantien. Joka tapauksessa kertaluokkaa nopeampi, kuin virallinen armeija kutsuineen, varustamisineen ja keskitysmarsseineen.

Tällainen toimisi erinomaisesti osana Suomen puolustusvoimien "nopean toiminnan joukkoja". Itse asiassa niiden kärkenä.

Tehokkuus

Simo Häyhä – Valkoinen Kuolema

Tällaisessa joukossa kaikki ovat ihan aidosti vapaaehtoisia, joten motivaatio on äärettömän voimakas. Rajallisten toimintojen ansiosta systeemi toimii myös ilman raskasta esimiesorganisaatiota. On toki totta, että koordinaatio, taktiikan kehittäminen ja koulutus sujuisivat paremmin jonkun organisaation puitteissa.

Kriisitilanteessa lähdetään liikkeelle mentaliteetilla "oma on pyssy ja oma on lupa". Itse asiassa olisi outoa jos näin ei tapahtuisi. Vangiksi joutuneita saatettaisiin jopa kohdella vakoojina, vaan entäs sitten? Tarkoitus ei ole jäädä vangiksi, vaan naputella pieniä vihreitä miehiä nurin niin monta, kuin niitä löytyy. Viimeisen patin voi pitää taskussaan.

Pitkät pyssyt ovat nykyaikaisten sotilasoppien maailmankuvassa marginaalisia ja nykyarmeijat harrastavat mielellään patruunoita syöviä ilotulitusvälineitä. Mutta ovatko ne sotilasopit sitten "ainoita oikeita" ja paikkansa pitäviä, on jo kokonaan toinen kysymys. Armeijoitten opit kun on laadittu 20-kesäisille cooper-kuntoisille nuorille, ei 60v täyttäneille äijille. Moderni vs vanhanaikainen - kannattaa tutustua Vietnamin sodan historiaan.

Hyödyn suuruusluokkaa voi arvioida 1% tai 10% säännön mukaan.

1% sääntö: 1% aseenkantoluvan haltijoista lähtee liikkeelle ja tehokkuus on 1% Simo Häyhästä. Tulos on 13.000 x 5 = 65.000 osumaa.

10% sääntö: 10% lähtee liikkeelle ja tulos on 10% Häyhästä. Tulos on 130.000 x 50 = 6.500.000 osumaa.

Vapaaehtoisten armeija

Vapaaehtoisten armeijalla ei ole keskushallintoa päättämässä, montako äijää mihinkin metsäsaarekkeeseen menee ja milloin. Tämän ansiosta maahantunkeutuja ei pysty etukäteen selvittämään vastuksen sijaintia eikä voimaa. Paikallistuntemuksen ansiosta myös olosuhteet tulee otetuksi huomioon kertaluokkaa paremmin kuin jossain esikunnassa 100km päässä.

Taktisesti muutaman hengen porukat voivat asettua joidenkin satojen metrien etäisyydelle toisistaan, ensimmäiset lähelle kohdetta, seuraavat hieman kauemmas antamaan näille suojaa. Kalaverkon malliin. Ja joka porukassa yksi sorsastaja tiedustelulennokkien varalta.

Tämä armeija on kaukana viihde-elokuvien kyllästämästä sotakuvasta. Tässä porukassa ei juosta, ei huudeta - eikä koeta suuria tunteita. Valitaan vain sopiva passipaikka ja odotetaan.

Vapaaehtoisten armeijaan tarvitaan toki erillinen laki, joka määrittelee yleiset pelisäännöt ja suhteen viralliseen armeijaan. Se onkin ainoa pakollinen edellytys. Loppu on soveltamista.

Ongelmista suurin lienee, että venäläis-preussilaiseen organisointikulttuuriin tottuneet byrokraatit armeijan piirissä kokevat ahdistavana sen, että he eivät tiedä, montako miestä on missäkin. He eivät saisi papereitaan järjestykseen, vaikka kukaan ei heitä sellaiseen velvoittaisikaan.

Maanpuolustuksen kustannukset

Kustannukset yhteiskunnalle olisivat mitättömät. Jos tämä liitetään osaksi puolustusvoimien toimintaa, se vie muutaman upseerin työpanoksen. Paikallistasolla kustannuksia ei kaksisesti tule, ellei niitä erillisillä päätöksillä aikaansaada. Ja jos virallinen armeija ei tällaista mitenkään noteeraa, niin ei tule kuluja senkään vertaa. Vaan se ei estä miestä lepikkoon lähtemästä: on kyse vapaitten miesten vapaista valinnoista.

Suurin hyöty on, että tällä hetkellä virallisissa papereissa hylätyksi määritelty miljoonan miehen maanpuolustustahto ja maanpuolustuskyky otetaan käyttöön minimaalisin kustannuksin.

Harvennushakkuut

Nykyinen armeija toimii kuin sosialistinen suunnitelmatalous. Sillä on vahva keskusjohto joka määrää jopa sotilaan saappaan mallin. Kapitalistisessa systeemissä sen sijaan jokainen päättää itse saappaistaan. Vaikka minkään sortin keskushallinto ei olekaan päättänyt, montako saapasparia Oulun seudulla pitäisi olla, niin siitä huolimatta niitä löytyy ihan sopivasti.

Puolustusvoimien systeemi sopii hyvin voimavarojen keskittämiseen, mutta paikallisesti se on hidas, ja jättää isoja osia maasta tyhjäksi. Raskaat organisaatiot on myös helppo havaita ja tuhota.

Jos pitää juosta lujaa ja tuhota sata tankkia, niin virallinen armeija on toki parempi. Vaan jos pitää lamaannuttaa maahantunkeutuja heti ensimmäisten tuntien aikana, niin vapaaehtoisten armeija on ylivoimainen.

"Harvennushakkuut" on kodinturvajoukkojen toimenkuva. Puolustusvoimat hoitakoot varsinaiset raskaat metsätyöt.

Reserviläisarmeija

Tällainen sopii erinomaisen hyvin 60v täyttäneille armeijan ylijäämämiehille. Kun ikää on tarpeeksi, niin ei ole tarvis huolehtia omista elinvuosistaan, jotka jo luonnollisista syistä ovat käymässä vähiin.

Ja toki tämä sopii naisillekin. Ainoa todellinen vaatimus on, että tiukan tullen kantti kestää.

Ulkopoliittisesti järjestelmä olisi hieno. Jokainen rauhaa rakastava naapurimaa voisi olla varma siitä, että päälle 60 vuotiaat ukkelit hirvikivääreittensä kanssa eivät ole sille vaaraksi. Ja aseistakieltäytyjätkin saavat sielunrauhan, kun tietävät, että heitä ei huolita.

Täsmennettäköön, että en tässä hahmottele minkään sortin yksityisarmeijaa: sellaisiin suhtaudun jyrkän kielteisesti lipun väristä riippumatta.

Tämän artikkelin kirjoittaja on 60 vuotias yrittäjä, joka on tottunut valitsemaan saappaansa itse. Tosin sitä pitkää pyssyä ei ole, mutta, mutta...

Seppo Jyrkinen - palaute ät jyrkinen.fi