Kotitalousjätteiden kompostointi

Seppo Jyrkinen, 2009 (alk. 2002)

Kompostointi alkaa keittiöstä, se toteutetaan varsinaisesti kompostorissa, ja se päättyy vasta kun komposti otetaan käyttöön. Se on prosessi, ei yksittäinen teko. Eroaa jätesäkkikulttuurista kuin yö ja päivä.

Kompostointi

Kompostoitumisessa materiaali hajoaa lähestulkoon molekyylitasolle, ennen kuin siitä rakentuu multamaista ainetta. Sellainen tavara, joka kompostorin jälkeenkin on vielä kädessä pideltävä kappale, ei ole kompostoitunut. Tumma väri pinnassa ei tee luusta kompostia.

Pahalta haiseva massa ei ole kompostia, vaikka sellaiselta näyttäisikin. Haju kertoo yleensä, että massa on mätänemistuote. Se saattaa sisältää sekä ihmiselle että luonnolle vahingollisia bakteereita. Mätänemistuotteissa on tyystin eri bakteerikanta kuin kompostissa.

Ja jos naapurin nenään haisee, niin sinä olet syyllinen: ympäristölain mukaan jätteen käyttö ei saa aiheuttaa häiriötä ympäristölle. Koskee myös kunnallista jätehuoltoa!

Sadevesi maahan tai kompostoriin

Omassa kompostorissani on iso, tasainen kansi ja saranalinja kompostorin päällä. Laitoin syksyllä kompostorin hieman kallelleen, että kannelle satava vesi valuu maahan.

Keskikesällä sen sijaan olen joutunut laittamaan kompostoriin ämpärikaupalla vettä, mutta se on tapauskohtaista. Muurahaisten kuhina kompostimassan pinnalla kertoo, että nyt massa on todennäköisesti liian kuivaa.

Bioastia = litran maitopurkki

Tiskipöydän nurkassa kököttävä litran maitopurkki on kätevä biojätteen keruuastia. Pohjalle tarpeen mukaan pari senttiä kuoriketta tai muuta kuiva-ainetta. Talvikompostoinnille on eduksi, että myös säätöaineet ovat olleet huoneenlämmössä. Pakkaskaudella pöpöt ovat muutoinkin tiukilla.

Tällaisia paketteja kerään keittiövaunuun ennen kuin käyn tyhjentämässä purkit kerralla kompostoriin.

Juurekset silpuksi

Pilkon kaiken keittiöjätteen, etenkin juurekset. Laadukkainta lopputuotetta olen saanut repimällä jätteen sokeripalan kokoisiksi. Lantut, omenat, perunat ja muut isot möykyt vähintäänkin halkaisen kahtia. Ja syksyisin, kun madonsyömiä omenoita on todella paljon, teen kompostista kuin silakkalaatikkoa: omenat sentin viipaleina ja kuiviketta aina väliin. - Yhden kerran erehdyin laittamaan pari ämpärillistä omenoita sellaisenaan, mutta siitä syntynyttä löyhkää en toistamiseen viitsi haistella.

Ihmisen iho on suojakuori, joka varjelee ihmistä haitallisilta bakteereilta. Omenan kuori ajaa saman asian ja siksi se tulee rikkoa. Vasta sitten kompostibakteerit pääsevät töihin. - Kokonaista omenaa syövä bakteeri on samassa tilanteessa kuin ihminen, joka yrittää hävittää maapallon syömällä. Olen löytänyt kompostorini nurkasta vuoden ikäisen omenan; kutistuneena ja mustana, mutta edelleen omenan näköisenä.

Myös heinissä on suojakuori joka merkittävästi hidastaa prosessia. Kun itse laitoin pitkää heinää kompostoriin, niin siitä oli haittaa monta viikkoa. En saanut edes lapiota uppoamaan sitkeään mattoon. Vaan kun viisastuin ja pätkin pitkät rikkaruohot, niin ne katosivat muun massan joukkoon viikossa.

Vaikeasti kompostoituvat jätteet

Happamat sitrushedelmät ja sipulit ovat vaikeita tapauksia sillä ne tappavat bakteereita omilla myrkyillään. Siksi pilkon ne todella pieniksi. Aina tilaisuuden tullen lisään joukkoon puhdasta puun tuhkaa, sillä tuhka on erittäin emäksistä ja tasapainottaa happamuutta.

Kananmunankuoret kuuluvat myös sarjaan "hidas prosessi", ne kannattaa pilkkoa tosi pieniksi. Paksut (joulukinkun) luut kuuluvat jonnekin muualle kuin kotikompostoriin.

Irtotavaraa, ei paketteja

Laitan biojätteen kompostoriin avonaisena, en koskaan pusseissa. Pussukat kyllä hajoavat ajan kanssa, mutta hidastavat prosessia. Jopa talouspaperi on ongelma suurina määrinä. Tiukat kääröt peräti aikaansaavat mätänemistä.

Säätöaineita tarpeen, ei ohjekirjan, mukaan

Lähtökohta säätöaineille on 3 litraa biojätettä + 2 litraa turvetta + 1 litra kuorta.

Oikeat seossuhteet riippuvat mm siitä, kompostoitko leivänkannikoita vaiko makkarakeittoa. Talvella massa saisi olla hitusen kuivempaa kuin kesällä. Kosteaa massaa tulee pöyhiä kerran viikossa, kuivaa massaa harvemmin. Litramäärissä ja pöyhinnässä voi olla suuriakin eroja. Kokemus kertoo lisää.

Vanha kaava: purista nyrkillinen kompostoitavaa massaa ja jos siitä irtoaa muutama tippa vettä, kosteus on "sopiva".

Tuhka on luonnon oma tuote

Joskus olen löytänyt kompostoristani harmaata, tuhkamaista ainetta. Se tarkoittaa, että hetken aikaa prosessi on toiminut todella hyvin, jopa liiankin hyvin. Lämpötila on noussut yli 70 asteen ja bakteerit ovat saaneet kunnolla kyytiä. Yleensä riittää massan sekoitus ja biojätteen lisäys. Joskus tarvitsee ylimääräistä vettä.

Tuhkainen lopputulos on lähellä sitä, mitä metsäpalo tuottaa metsässä enkä pidä sitä lainkaan vaarallisena. Bakteereiden ja siementen hävittämisen kannalta se on todella hyödyllistä. Tosin kaikki eivät välttämättä ole kanssani samaa mieltä.

Jokaisessa kompostorissa on oma, yksilöllinen bakteerikanta ja yksilöllinen prosessi. Siksi omat havainnot ovat erittäin arvokkaita. Ohjeet ainoastaan ohjeita, ei totuuksia.

Kompostin käyttö

Kompostin levitän pihamaalle joko syksyllä tai mieluummin keväällä. Annan puidenlehtien talvehtia ruohikon päällä ja keväällä, niiden ollessa kuivia, ajan ne murskaksi silppuavan ruohonleikkurin avulla.

Samalla kertaa levitän myös kompostin. Ensin levitän kompostin pihamaalle pitkiksi "lankuiksi", noin 20 cm leveiksi ja 5 cm korkeiksi. Sitten ajan sen leikkurilla päästä päähän muutaman kerran. Silppuava leikkuri pilkkoo kokkareita ja kompostissa pitkälle lahonneita oksia. Leikkurin ansiosta komposti hajoaa nurmikolle hyvin ohueksi matoksi laajemmalle alalle.

Murskaava ruohonleikkuri on erinomainen keksintö. Murskatuissa puunlehdissä ja kompostissa pihanurmi saa luonnon omat lannoitteet. Haravoinnin voi unohtaa samoin kuin kemialliset lannoitteetkin. Luonto lannoittaa itseään hirvenjätöksillä ja maahan varisseilla lehdillä - lehtometsä on varsin elinvoimainen paikka.

 

On muuten aika koomista, että ihminen ensin haravoi pihamaaltaan luonnon omat lannoitteet pois - maahan varisseet lehdet ja leikatun ruohon - ja sen jälkeen levittää sinne kemiallisia lannoitteita. Miksihän?

Seppo Jyrkinen - palaute ät jyrkinen.fi