LTKK:N VUOSIKURSSI 1974
"Mitä olen elämässäni oppinut"
Seppo Jyrkinen 17.9.2004
Tieto vs kontaktit
Suomi on hyvin koulutettujen ihmisten maa. Jos minä istun oppilaitoksen penkille yhdeksi päiväksi, minun käytössäni olevan tiedon määrä kasvaa vähemmän kuin yhden promillen. Mutta jos minä kohtaan täysin eri alalla toimivan uuden ihmisen, minun käytössäni olevan tiedon määrä saattaa kasvaa 100%. Toisaalta, jos minun oma tietomääräni on muiden silmissä arvoton, uuden ihmisen kohtaaminen ei lisää minun viisauttani lainkaan. Jotta saisit muilta, on sinulla oltava jotain annettavaa. Tällä haluan painottaa verkottumista, kontakteja, sosiaalisuutta tai mitä nimityksiä siitä haluaakaan käyttää. En tarkoita opintojen vähättelyä. Kaikki tieto kun ei ole yhdessä päässä - ainakaan näin harvassa. Opiskelu on antanut sitkeyttä, tiedonhankintakykyä, tiedon soveltamista, tiedon kritiikkiä – yksikertaisesti olet treenannut yläpäätäsi. Ihan samaa kuin mitä teet punttisalilla hauislihaksillesi. Mitä möykkyjä nostelet, on itse asiassa toisarvoista.
Onko tieto totta?
Suomen yleisin uskonto on usko tietoon. Aika usein ajatellaan, että se, mitä tiedetään, on totta. Piste. Mikäli näin olisi, niin silloin maa olisi litteä kuin pannukakku ja aurinko kiertäisi maata. Tähän sarjaan kuuluvia asioita on tieteen historia pullollaan. Voisi melkein sanoa, että jokainen luonnontieteen mullistus on ensin ollut vastoin tunnettuja tosiasioita, jopa vastoin luonnonlakeja, ennen kuin ihmiskunta on oppinut enemmän. Saanut lisätietoa, joka on muuttanut näkökulmaa asiaan. Tietoa tulee käsitellä työkalun tapaan muistaen, että se on aina vain osatotuus.
”Maailma on sellainen kuin se on?” Vai onko?
Joku kutsuu sitä tosiasioiden tunnustamiseksi, joku mukautumiseksi, joku luovuttamiseksi. Että jokin yleinen käytösnormi ohjaisi yksilön päätöksiä hänen tahdostaan piittaamatta. Että on pakko kamppailla paremmasta elintasosta vaikka oman terveytensä uhraten. Että on pakko ajatella ainoastaan omaa etuaan lyhytnäköisesti päätöksiä tehdessä. Kun käytät lompakkoa, sinä teet päätöksiä. Ja toinen tärkeä päätöksen paikka on, kun valitset itsellesi työnantajaa. Sinä äänestät. Voit vaikuttaa siihen, onko oma elinympäristösi elinvoimainen vai kuihtuuko se. Haluatko elää kinginä kurjalliston keskellä vai haluatko, että kadulla tulee vastaan täyspäisiä ja itseään kunnioittavia ihmisiä? Haluatko kauniin puutarhan, vaikka sen seurauksena naapuristostasi tulisi kaatopaikka? Välittäminen on vähäisemmäksi käyvä luonnonvara, mutta se on silti jokaisen omassa kädessä. Sinä voit vaikuttaa siihen, millaisia eettisiä normeja edustavat yritykset menestyvät. Itse ole jo oppinut ajattelemaan, että valintatilanteessa valitsen pienemmän ja iso perustelkoon olemassaolonsa. Maailma ei ole sellainen, kuin se on. Maailma on sellainen, jollaisen sinä siitä teet.
Historia antaa perspektiiviä
Itsenäistymisensä aikoihin Suomi oli eräs Euroopan köyhimmistä maista. Kuusikymmentäluvulla Ruotsin elintaso oli kaksinkertainen ja talousoppineet kertoivat televisiossa, että Suomi ei tule koskaan saavuttamaan Ruotsin korkeaa elintasoa. Nyt olemme Ruotsin kanssa bkt-mittarin mukaan laskettuna tasaväkisiä – ja lätkässäkin pärjätään. Että ei tämä suomalainen systeemi nyt ihan huono voi olla. Tämä on syytä muistaa, kun ulkomailta tulee kaikenkarvaisia ”bisnesuskontoja” sun muita pelastusoppeja. Ne ovat saattaneet jopa toimia jossain maassa jossain tilanteessa, mutta muulla kehitettyjen mallien toimivuus Suomessa on syytä testata ennen kuin nielaisee. Koskee myös kaikkea EU:sta tulevaa. Tuleeko Suomen ”eurooppalaistua” vai tuleeko Suomen ”olla osa Eurooppaa”.
MINÄN maailmantietoa
Millainen ihminen on omituinen?
Millainen ihminen on tyhmä?
Millainen ihminen on inhottava?
