LTKK:N VUOSIKURSSI 1974
"Mitä olen elämässäni oppinut"

Esa Pesari 17.9.2004

OPI OPPIMAAN

Ylioppilastutkinnon tai muun valmistelevan koulunkäynnin jälkeen on seurannut enemmän tai vähemmän ponnisteluja vaatinut pääsykoelukeminen ja sisäänpääsyn jälkeen enemmän tai vähemmän tiivis opiskelu ja valmistuminen. Tässä vaiheessa voi tuntua siltä, että lukeminen riittää ja voi aloittaa oikeat työt.

Valitettavasti on todettava, että vasta tässä vaiheessa alkaa todellinen opiskelu: tulokkaana uuteen ympäristöön ja useasti uudelle alalle meno teettää runsaasti koulusta tuttua asioiden opettelua ja käytännön harjoittelua. Onneksi tähän on kaikki ne vuodet valmistauduttu ja nyt se alkaa!

TUNNE MIELEN SYÖVERIT

Omana opiskuluaikanani mietin suuntautumisvaihtoehtojani ja mietin tulevaisuutta, trendejä ja arvioin mikä olisi merkityksellistä 5 ... 10 vuoden kuluttua, jolloin olisin valmistunut ja aloittelemassa työuraani.

Itse valitsin muovit. Luin siihen aikaan kaikki muoveihin liittyvät kurssit ja tein myös diplomityöni muovien teknologiasta. - No hyvä, tiesin sen jälkeen kuinka hyvä työkalu akustinen emissio on lujitemuovien rakennetutkimuksissa ja mihin käytetään akryylinitriilibutadiennistyreeniä ja mitkä olivat sen ominaisuudet ja käyttökohteet. Samoin opin monia muita alan tietoja. Hyvä niinkin.

Menin sitten töihin ja alkuvuosina jopa tapasin akryylinitriilibutadieenistyreenin ja olin tietysti hyvin tyytyväinen koska tunsin hänet entuudestaan.

Sitten työura ja tehtävät veivät toisenlaisten asioiden pariin ja akryylinitriilibutadieenistyreeni unohti minut ja minä hänet.

Tilalle tulivat management ja leadership, itseohjautuvat tiimit, motivaatiotekijät, organisaation alitajunta jne. Uusia tuttuja olivat TESsi, YT ja jopa TTO (työtuomioistuin).

Selailin opintokirjaani ja totesin, että jotain jäi varmaankin huomaamatta ja suorittamatta. Olen monasti harmitellut, miksi en lukenut ihmispsykologiaa, kehon kielioppia, neuvottelutaktiikkaa ja kieletkin jäivät kirjalliselle tasolle. Ne ovat kuitenkin olleet niitä asioita, joita yhä uudelleen ja uudelleen päivittän tulee vastaan. Esimerkiksi palkkajärjestelmien kummallisuuksiin kuuluu se, että sillä ei ole niinkään väliä, onko palkka suuri vai pieni ja kuinka oikeudenmukainen järjestelmä on. Vain se on tärkeää, ettei kaveri saa enemmän. Kateus vie kalatkin vedestä.

Akryylinitriilibutadieenistyreenistä on enää vain harmaa muistikuva.

PIDÄ HUOLTA

Takavuosina kokoontui kansainvälinen aivotutkijoiden joukko eräänä aiheenaan informaatiotulvan ja stressin vaikutukset aivojen toimintaan. Siellä kiinnitettiin huomiota ihmisen työmuistin, tietokonetermein RAMin rajallisuuteen. Vaikka kovalevykapasiteettia yleensä riittää, niin asioiden järjestelyyn tarvittavaa työmuistia ei niin vain lisätäkään. Kun saavutetaan tietty raja, ei asioiden käsittely ja priorisointi enää kunnolla toimi.

Kun kuulin aivotutkijoiden esittämistä tuloksista, aloin seurata tässä suhteessa ympäristöäni ja itseäni: hämmästyin, kuinka selvästi eräissä tilanteissa näkyi tuo ilmiö.

Aivotutkijat pitivät tätä merkittävänä yritysten riskitekijänä. Henkilöstön jäsenet saattavat tehdä suuria vahinkoja jättämällä tekemättä elintärkeitä tehtäviä keskittyessään sumein aivoin johonkin toisarvoiseen.

Jättäkää itsellenne aikaa! Kalenterimerkintä ”minä 15 min” saattaa pelastaa henkesi.

Nuorena insinöörinä, kun toimenkuvaan kuului tuotekehitys sekä ideointi, työhuoneeni seinille oli ripustettu erilaisia luontokuvia. Pidin silloin aivan tarkoituksellisia tuotekehityspalavereita itseni kanssa tuijotellen noita kuvia. En tiedä, kuinka moni silloisista ideoistani syntyi noiden tuijotusten seurauksena, mutta myös jälkeenpäin olen mieluusti ripustanut näköetäisyydelle jonkin rauhoittavan kuvan ja viettänyt sen ääressä toisinaan hiljaisen hetken.

Ehkä esimiestä on kuitenkin syytä briefata tästä ideologiasta etukäteen, ettei urakehitys suotta vaarantuisi.