Pekka näkee pellolla lehmän, mutta tietääkö Pekka, että pellolla on lehmä?
Ajattelu vs sanat. Kenellä on oikeus tulkita ihmisen sanoja? Sanojalla itsellään, vaiko kenellä tahansa. Ja kuinka sanojen "konteksti" vaikuttaa tulkintaan?
Perinteinen tiedon analyysi (Lammenranta, s 79.):
S tietää, että p, jos ja vain jos:
1) p on tosi
2) S uskoo että p, ja
3) S on oikeutettu uskomaan että p.
Pekka näkee pellolla tumman hahmon, joka on hänestä aivan lehmän näköinen. Siten Pekalla on uskomus pellolla olevasta lehmästä ja hän perustelee uskomustaan näköhavainnolla.
Siispä Pekka katsoo tietävänsä, että pellolla on lehmä.
Pekalle on kuitenkin sattunut väärinkäsitys. Se, mitä Pekka pitää lehmänä, onkin vain suuri kivi.
Toisaalta, pellolla on myös lehmä, mutta se on pellon painanteessa, eikä Pekka sitä nähnyt.
Pellolla on lehmä. (Tämä on totta. Pellollahan on lehmä.)
Pekan tulee uskoa, että pellolla on lehmä. (Tämäkin on totta: Pekka uskoo nähneensä lehmän.)
Pekalla on oikeus uskoa nähneensä lehmän, koskapa hänellä on siitä näköhavainto. (Näköhavainnon perusteella näin on. Tämäkin kohta on totta.)
Tiedon määritelmän kohdat on siten täytetty. Vai onko?
Kuitenkin Pekan uskomus perustuu virheeseen, kiven näkemiseen, joten on perusteltua kysyä, että tietääkö Pekka todella, että pellolla on lehmä.
Pekka jatkaa matkaansa ja vastaan tulee toinen pelto. Hän näkee taas pellolla tumman hahmon, joka on aivan lampaan näköinen. Siten Pekalla on uskomus pellolla olevasta lampaasta ja hän perustelee uskomustaan näköhavainnolla.
Siispä Pekka katsoo tietävänsä, että pellolla on lammas.
Pekalle on jälleen sattunut väärinkäsitys. Pellolla on suuri kivi ja Pekka on erehtynyt pitämään sitä lampaana. Tällä pellolla ei ole lainkaan lammasta, ei painanteessa eikä missään muuallakaan.
Kuitenkin 10km päässä, metsän takana on myös pelto (kuten myös Uudessa Seelannissa), ja siellä on lammas. Eli pellolla on lammas.
Tiedon määritelmän kohdat täyttyvät jälleen, ainakin näennäisesti, mutta on selvää, että Pekalla ei ole tietoa pellolla olevasta lampaasta.
Ihminen ajattelee käsitteiden avulla ja pukee ajatuksensa sanalliseen muotoon.
Sanat ovat likiarvoja ihmisen ajatuksista. Ne ovat yleisiä, joten niiden avulla on vaikea kuvata ihmisen ajattelua täsmällisesti. Ne kattavat joko laajemman tai suppeamman alueen ihmisen ajattelemasta käsitteestä. Hänen ajatuksiaan kuitenkin tulkitaan sanojen avulla eli päinvastaisessa järjestyksessä.
Ihmisen käyttäessä sanoja, niille muodostuu aina konteksti, sekä tietoinen että tiedostamaton. Sanoja valitessaan ihminen määrittää niiden tarkoituksen, mitä ulkopuolinen ei välttämättä suoraan ymmärrä. Kontekstin mukaan sanojen määrittämää tilaa tulee supistaa tai laajentaa ihmisen "todellista" ajatusta etsittäessä.
1) Ensin tulee ajattelu
2) Sen jälkeen tulevat sanat
Likiarvoisilla elementeillä - sanoilla - voi määrittää täsmällisen alkutilanteen ainoastaan sattumalta.
Matematiikan sääntöjen mukaan 4 kertaa 3 on 12, mutta noin 4 kertaa noin 3 on vähintään 8,75 ja alle 15. Arkikielessä haarukka on 6:sta aina 20:een asti.
Mitä tarkoittaa lause: "Minä ajan autolla!" Lauseen voi sanoa:
aikuinen ihminen
6 vuotias lapsi
Onko paikallaan tarkastella Pekkaa "minkä tahansa" kriteerin pohjalta?
Arkikielessä "pelto" tarkoittaa sitä osaa pellosta, jonka Pekka on nähnyt. Se ei tarkoita mitään sellaista, mitä Pekka ei ole nähnyt. "Lehmä" tarkoittaa Pekalle tiettyä hahmoa tietyssä paikassa. Se ei tarkoita mitä tahansa lehmää missä paikassa tahansa.
Mitä sana "pelto" tarkoittaa? Tarkoittaako se
mitä tahansa peltoa
koko sitä peltoa, jolla Pekka näki lehmän
vain sitä osaa pellosta, jonka Pekka näki
vain sitä osaa pellosta, jota Pekka ajatteli
jotain muuta
Kenellä on oikeus määritellä, mitä "pelto" tarkoittaa? Perustuuko määrittely
Pekan ajatuksiin
pellon omistajan käsitykseen
GPS laitteeseen
maanmittauslaitoksen viranomaisin
vai onko kenellä tahansa oikeus määritellä Pekan tarkoittama "pelto"
Yllä oleva tarkastelu osoittaa, että sana "pelto" on epämääräinen ja sillä on useita eri merkityksiä.
Myös lapset ja eläimet osaavat ajatella, vaikka eivät osaakaan sanoja. Ensin tulee ajattelu ja sen jälkeen sanat. Ajattelu dominoi sanoja, ei päinvastoin.
Jos ihmisen oikeus omien ajatustensa ja sanojensa määrittelyyn mitätöidään, menettävät sanat hyvin pitkälti merkityksensä.
Pekka muotoilee asiat ajattelemalla ja sen jälkeen hän kuvaa ajatuksiaan sanoilla. Gettierin ongelmassa logiikka on pantu kulkemaan päinvastaiseen suuntaan: sanojen avulla kuvataan ajatuksia. Tällöin Pekan alkuperäiset ajatuksen sivuutetaan. Pekan logiikka ja Gettierin logiikka eivät lainkaan kohtaa.
Todellisuudessa ongelmaa ei siis ole lainkaan olemassa.
Vai onko?
Markus Lammenranta: Tietoteoria.
Pentti Määttänen, Filosofia. Johdatus peruskysymyksiin.
Myös Nozick ja Lehrer.