hanurista!
Olen käyttänyt elämäni aikana 3:a minikasetteja käyttävää sanelukonetta, jotka ovat aikanaan hajonneet runsaaseen käyttöön tai muihin mekaanisiin vaivoihin. Kolmannen kasettivehkeen hajottua ajattelin, että digitaalinen sanelukone voisi olla peräti parempi. Vaan luulo ei ole tiedon väärti.
Ergonominen sanelukone ei valmistajia kiinnosta, joten tein sen itse.
Digitaalinen sanelukone ei pelitä
Ostokseni oli digitaalinen sanelukone Olympus VN-8500PC, joka kuukauden kokeilun jälkeen jäi laatikkoon pölyttymään. Siinä oli digitaalisen sanelukoneen tyypillisimmät ongelmat: ihmisen pitää katsoa laitetta ja tehdä useita toimintoja, jotta sitä voisi käyttää. Minä kuitenkin haluan sanoa sanottavani vekottimeeni, sitä edes vilkaisematta.
Digitaalisanelin oli liian kaukana kasettilaitteiden kätevyydestä. Vanhanaikainen sanelukone toimi siten, että sen otti käteensä, painoi nappuloita yhden käden sormilla ja saneli sanottavansa. Itse laitetta ei tarvinnut katsoa, mikä oli erinomainen ominaisuus autoa ajaessa ja sängyssä ennen nukahtamista.
Ilmiö on sama vanhojen, näppäimillä käytettävien matkapuhelimien ja nykyisten älypuhelimien kanssa. NOKIA 5110 oli pirun hyvä puhelin.
Sinänsä älytöntä, että digitaalitekniikan käyttöönotto heikentää tuotteiden käyttölaatua, mutta se tuntuu olevan erittäin yleinen ongelma ja koskee useimpia digilaitteita. Ja syyllinen olet SINÄ, joka maksat uusista ominaisuuksista. Eli työnteon asemesta joudut keskittymään vekottimen käyttöön.
Myyjiä ei kiinnosta
Vaikka olenkin lukulaseja huomioon ottamatta täysin näkökykyinen, totesin tarvitsevani sokealle tarkoitettua sanelukonetta.
Siispä etsimään parempaa tilalle. Googlasin termillä SANELUKONE ja sitten termillä SANELIN ja totesin, että markkinoilla on vitriinikoristeita ja teknologiahirviöitä pilvin pimein. Vaan ei työkalua. Kokeilin seuraavaksi termeillä SANELUKONE SOKEALLE sekä myöskin SANELUKONE NÄKÖVAMMAISELLE. Ja aloin ihmetellä.
Löytyi vain muutama sokealle sopiva sanelukone, mutta ne eivät sopineet minulle. Eikä yksikään digitaalinen sanelukone ollut rationaalinen työkalu. Minikasettilaitteet olivat lähimpänä.
Suomessa näkövammaisia on 80.000 eli koko maailmassa noin 80 miljoonaa. Luulisi sen kiinnostavan sekä sanelukoneitten valmistajia että myyjiä. - No, minulla on tapana luulla kaikenlaista.
Muutamaan yritykseen (en kuitenkaan Olympukseen) laitoin sähköpostikyselyn, mutta vastauksista ei ollut paljoa iloa, eikä yksi edes vastannut.
Ergonominen sanelukone Olympus VN-8500PC pohjalta
Pyyhin pölyt parisen vuotta laatikossa lojuneesta digikoneesta ja ryhdyin askaroimaan. Sanelukoneen tuunaaminen tarvitsee Araldiittiä, pinsetit, pari pientä paidannappia, tavallista teippiä, paksua kaksipuoleista teippiä ja sauvakävelysauvojen kumitassun. Ynnä terävän veitsen.
Virtakytkimeen olin jo aikaisemmin liimannut pienen muoviretaleen tavoitteella, että sen käyttö helpottuisi. Tämä onnistui, mutta jäi lopulta merkityksettömäksi. Pikemminkin päinvastoin.
Virtakytkimen kohdalla tein kuitenkin sen varsinaisen oivalluksen. Laitoin virrat pysyvästi päälle ja teippi huolehtimaan siitä, etten vahingossakaan ota virtoja pois. Laite menee automaattisesti energiansäästötilaan kun sitä ei hetkeen käytetä. Se on siten jatkuvasti käyttövalmis ja tavallisten pattereitten asemesta käytän ladattavia AA-akkuja.
Alkuperäisessä laitteessa äänitysnappulan ja pysäytysnappulan tunnistaminen oli epävarmaa: ne olivat matalia ja huonosti ympäristöstään erottuvia. En ollut aina varma, että osuiko sormeni nappulaan, vaiko laitteen runkoon.
Liimasin REC ja STOP nappien päälle erilaiset paidannapit. Erilaiset siksi, että tunnistaisin oitis, kumpaa olen painamassa. Valitettavasti en löytänyt pientä kupumallista nappia.
Kädessä pysymistä paransin roimasti teippaamalla sanelukoneen takapuolelle, paristokotelon kanteen, pienen kumipalan. Sen olin leikannut sauvakävelysauvojen mukana tulleesta kumisesta tassusta. Nyttemmin siinä on jäykähköstä vaahtomuovista leikattu palanen.