Kompostointi tarvitsee esisekoituksen

Tavoitteena tasapaino

Sopivat olosuhteet tulee saada koko massaan. Mikäli kosteutta, ilmavuutta, hiiltä ja typpeä on sopivasti jokaisessa sokerimuruakin pienemmässäkin jätenokareessa, toimii prosessi ideaalisesti.

Myös haitalliset aineet tulee levittää ympäri kompostia, jolloin niiden vaikutus laimenee. Hapan sitruuna on kova pala bakteereiden syötäväksi, mutta pilkottuna sekin hajoaa. 

Mitä pienemmässä murusessa vallitsee oikea tasapaino, sitä nopeampi on prosessin liikkeellelähtö. Se myös etenee tehokkaasti.

Klöntit ovat vahingoksi

Tiiviiden klönttien sisällä happi loppuu nopeasti. Siellä käynnistyy mätänemisprosessi, vaikka ympärillä olisikin happea. Kompostoriin laitetut ehjäkuoriset juurekset, hedelmät ja lihakimpaleet ovat juuri tällaisia mätänemiselle otollisia klönttejä. 

Mätäneminen on tyystin eri asia kuin kompostoituminen ja sen bakteerikanta on toinen. Klönttien sisusta alkaa kompostoitua vasta sitten, kun niiden rakenne on hajonnut ja kompostointibakteerit ovat syrjäyttäneet mädätysbakteerit.

Esisekoitus

Mitä paremmin massa on sekoitettu ennen kompostointia, sitä suurempi bakteerijoukko pääsee iskemään kiinni jätenokareisiin.

Mikäli sekoitus on huonoa, osa jätteestä alkaa kompostoitua muuta massaa myöhemmin. Pahimmillaan osa jätteestä ei kompostoidu lainkaan. 

Hyvän sekoituksen ansiosta prosessi on nopea. Sen seurauksena taasen itse kompostori voi olla pienempi ja siten halvempi. Vaihtoehtoisesti saman laitteen läpi voidaan ajaa enemmän hyvin sekoitettua tavaraa.