Komposti on laihaa mutta vahvaa lannoitetta

Kompostoitumisen lopputulos

Täydellisessä kompostoitumisessa muodostuu ainoastaan

• lämpöä
• vettä
• hiilidioksidia 
• kivennäisaineita
• multamaista humusta (= kompostia)

Käytännössä osa massasta jää aina kompostoitumatta. Lisäksi poistokaasujen joukossa on yleensä jonkin verran rikkiyhdisteitä ja muita pahanhajuisia kaasuja.

Komposti on laihaa lannoitetta

Eri kasvit tarvitsevat tyystin erilaisen lannoituksen. Kasvualustaa tehtäessä nyrkkikaava on, että 10-30 % on kompostia ja loput tavallista multaa.

Kompostissa on ravinteita yleensä niin vähän, että sitä ei voi kutsua lannoitteeksi lannoitelain tarkoittamassa mielessä. Sen lannoiteominaisuudet tulevatkin muualta kuin kemiallisista lukuarvoista.

Jokapaikkaan ja jokaiselle kasville sopivaa yleistä hyvää kompostia ei ole olemassakaan.

Kypsyysaste on "kaksipiippuinen kysymys" 

Mitä raaempaa komposti on, sitä enemmän siinä on madoille syötävää. Mutta samalla siinä on myös enemmän ihmiselle vahingollisia bakteereita.

Humuspitoinen komposti sisältää aina runsaasti bakteereita; ilman niitä se latistusi lannoitteena kemiallisten lannoitteiden tasolle. Sopivia bakteereita sopivassa määrin on eräs kompostin lannoitustehokkuuden "salaisuuksista". 

Liian raaka komposti voi ruveta ottamaan typpeä elävistä kasveista sen sijaan, että se luovuttaisi sitä niille.

Lannoitteena se levitetään nurmikon pinnalle, jolloin madot ja muut pieneliöt tulevat pintaan aterioimaan. Kukkaruukussa voi laittaa ruukun pohjalle, josta juuret hakevat ravinteensa.

Käyttökohteita on paljon - ja näkökulmia

• Ruusut ja kesäkurpitsat kestävät suuriakin kompostimääriä ja se saa olla "raakaa"

• Herkkään idätykseen tulee käyttää erittäin kypsää kompostia ja sitäkin varoen. Kokemus opastaa.

• Nurmikolla, jossa liikkuu konttausikäisiä lapsia, tulee käyttää pitkän prosessin ja suuren kuumuuden läpikäynyttä kompostia. Samoin porkkanapenkkiin.